Nanaimo House

Perillä ollaan!

Frankfurtista kone lähti hieman myöhässä eli jokus 13.40 sen 13.25 sijaan. Paikkani oli siellä peräosion tokalla rivillä, eli ympärilläni oli oikein paljon oikein ihania äidin kultamussukoita huutamassa. Ei vais, oli siinä kaks aika söpöö vauvaa, kahta en nähnyt kovin hyvin. Matkan aikana ehdin nukkua noin tunnin unia useamman kerran ja katsoin Jack Reacherin (josta puolet juonesta meni ohi taustamelun takia), Gangster Squadin (oih, Ryan Gosling) sekä puolet the Guilt Tripistä mutta väsytti ihan liikaa että olisin jaksanut katsoa Seth Rogenia ja Barbara Streisandia melkein kaksi tuntia.

Ekana eurooppalaisena lounaana (siis euroopan aikaan oleva lounas) oli vaihtoehdoissa stroganoff ja pasta milanese kanalla. Otin kanan. Jälkkärinä oli aika herkku mansikka-raparperileivos ja mautonta brie-juustoa. Jonkun pikkusnäcksin ohi nukuin, mutta ei se haitannu ku imin turkinpippureita. Ja noin 2,5h ennen laskeutumista oli aika amerikkalaisen lounaan (eli tälle ajalle lounasaika), jolloin vaihtoehtoina oli vegepasta tai riisiä ja kanaa tomaattikastikkeessa ja broccolia. Jälkkäriksi 65% suklaata oleva vanukas.

Laskeutuessa korviinkaan ei sattunut, ja pääsin aika nopeasti pois koneesta ja ensimmäiseen passintarkastukseen. Sieltä minut ohjattiin immigration officeen, josta ne käski ensin hakemaan matkatavarat. No niillä sitten kestikin. Lopulta kun sain matkalaukun ja pääsin jonottamaan, olin tietenkin jonon vika ja taakse ei tullut ketään muuta. Jonossa oli hirveesti jotain kiinalaisia ja kaikilla samanlainen valkoinen kanada-lippis ja joku international staffhouse-laukku. Nauratti. Pistin Davidille viestiä että täällä kestää hieman, joten hän odotteli minua tuloaulan viinibaarissa. Jonossa ollessa kuuntelin muille esiteltäviä kysymyksiä jotta osaisin varautua mutta ainoat kysymykset mitä multa kysyttiin oli että joko mulla on työpaikka ja kauanko aion olla. Muilta esiteltiin kaikenlaisia muitakin, esim. minkälaista työtä tulet tekemään, missä aiot asua yms.

Vuokraisäntäni David oli pistänyt viestiä että hän on se vanhempi mies siinä baarissa, jolla on sininen lyhythihainen paita päällä. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta oikein sympaatisen oloinen patu siellä oli vastassa. Matkalla kämpillä hän selitteli teistä ja reiteistä, Vancouverista ja naapurikaupungeista sekä ruokakaupoista ja hyvistä ravintoloista. Puolet meni ohi eikä ollut aavistustakaan missä ajellaan, mutta lopulta ajattiin hieman ränsistyneen oloisen talon pihaan. Tässä talossa on siis kahdessa kerroksessa asukkeja. Yläkerrassa on kuusi vuokralaista aina belgiaa ja koreaa ja vietnamia myöten (niistä se ei kertonut ihan niin paljoa) ja alakerrassa meitä on neljä, eli minä, ruotsalainen, tsekkiläinen ja aussi. Molemmissa kerroksissa on omat keittiönsä ja omat telkkarihuoneensa, mutta kuulemma kaikki sosialisoi keskenään (esim. aurinkoisina päivinä kaikki röökaa yläkerran sun deckillä ja sadepäivinä meidän oven edessä sen sun deckin alla). Kuvia yritän saada jossain vaiheessa mutta nyt en jaksa.

En oikein osaa päättää pitäiskö heittäytyä heti rajuks ja ajella skytrainilla keskustaan vai tutustua ensin paremmin lähialueisiin. Seinänaapurin ruotsalainen tuli just kotiin niin vois varmaan mennä tutustumaan...