Viimeiset hetket Van Cityssä

Viimeisen työpäivän kunniaksi mut oltiin määrätty töihin jo kuudelta. Pääsin taas heräämään ennen viittä ja hyppäämään viiden aikoihin bussiin, jolla pääsisin ajoissa töihin. Lauantaina Vancouverissa järjestettiin lululemonin sponssaama maratooni ja sen takia meillä olikin hieman kiirettä siinä kymmenen aikoihin kun maratooni loppui ja porukkaa alkoi tulemaan meille aamupalalle ja brunssille. Alkuaamun olin hostessina mutta ruuhkan tultua foodrunnerina.

Töiden jälkeen kävin ostamassa itselleni uuden matkalaukun, koska tuota tavaraa on kertynyt aikas paljon tässä kolmen kuukauden aikana. Illalla mentiin vielä Trout lakelle ulkoilmaelokuviin picinicille Katkan, Amelien ja sen ranskalaisten ystävien kanssa. Siellä pyöri Despiable Me. Leffan jälkeen juostiin reilu 10 korttelia että ehdittäisiin paikalliseen Alkoon ajoissa. Niiden järjestyksenvalvoja nauroi meille.

Koska kyseessä oli viimeinen viikonloppu Vanissa, eli myös viimeinen sunnuntai ja viimeinen mahdollisuus vihdoinkin käydä Food Cart Festivaleilla, lähdin sinne syömään brunssia. En osannut päättää mac'n cheesen ja hodareiden väliltä, joten otin sitten hodarin mac'n cheesellä. Tämän gourmet-aterian tarjosi food cart joka on ollut mukana Panun lempiohjelmassa Dragons Denissä. Olis ollu kiva kokeilla useampaakin food cartia, mutta yksin ei oikein jaksa syödä hirveesti.

Käväisin myös tekemässä viime hetken shoppailuja ennen kuin piti mennä kotiin valmistautumaan mun farewell dinneriin. Juhlistettiin siis mun lähtöä mun ravintolassa porukalla, meitä oli minä, Amelie, Hana, Katka ja Bill. Tuli syötyä toosi hyvin ja hyvää ruokaa että seuraavana päivänäkään ei ollut nälkä pitkään aikaan.

Red Velvet cake jota olin himoinnut jo viikkoja!

 Sunnuntaiyöllä päätin vielä lähteä geokätköilemään Olympic Villageen, koska olin lykännyt sitä niin pitkään. Päätin että jos en nyt mene, en pääse koskaan ja yöllä on vähemmän ihmisiä liikenteessä. Yritin löytää kolmea, mutta lopulta löysin vain yhden. Sitä yhtä ettiessä security-tyyppi tuli kysyyn oonko eksyksissä kun se oli kiinnittänyt muhun huomioo jo Olympic Villagessa ja tavotti mut istuskelemasta penkillä Science Worldin edestä. Vakuutin olevani kunnossa ja kerroin vain viettäväni viimeisiä hetkiä Vanissa.

Maanantaina aamusta lähdettiin Hanan ja Katkan kanssa seikkailemaan UBC:lle. Oli tosi ihanan oloinen alue. Käveltiin hieman ympäriinsä ja käytiin UBC Museum of Anthropologyssa tutustumassa alkuperäiskansojen kulttuureihin. Museokierroksen jälkeen Katka lähti töihin ja mä ja Hana etsittiin vielä pari geokätköä ennen kuin lähdettiin myös downtowniin.

Illalla meille tuli vielä perusporukkaa viettämään mun vikaa iltaa, eli Amelie ja Les, Shane ja pari muutakin joihin olin tutustunut vasta viimepäivinä, mutta en muistanut kuin yhden nimen siitä porukasta.

Pakkasin yöllä toisen matkalaukun jotta aamulle jäis vaan loppusiivous. Kyllä siinä aikaa meni kun piti sovittaa kilot sopivasti kasseihin, mutta olin yrittänyt tähdätä lähtöäni puol kahdeksi. Lopulta varttia vaille 2 soitin taksin viereiselle huoltoasemalle ja sillä kestikin ehkä kaksi minuutia tulla paikalle.

Kotimatka Suomeen sujui ongelmitta ja suunitelmien mukaan! Kotimatkalla Helsingistä piti kyllä heti ekana käydä syömässä Hesburgerissa...

Viimeinen kokonainen viikko

Lauantaina kun sain vihdoin itseni kiskottua ylös sängystä kävelin muutaman korttelin päässä olevaan White Spotiin syömään perinteistä amerikkalaista päivällistä (eli hampurilaista) mutta ranskalaisiksi otin sen kuuluisan kanadalaisen puotinen. Eli ranskalaiset kastikkeella ja juustolla. Oli ihan ok.

Tän jälkeen hyppäsin bussiin ja menin Chinatownin Cineplexiin katsomaan Despicable Me 2:n, koska elokuva on täydellinen tapa hoitaa darraa. Ei ollut niin hyvä kuin eka, mutta oli silti hauska. Elokuva loppui kymmenen maissa enkä viittinyt lähteä English Baylle koska siellä olis pari muutakin ihmistä, sillä illalla oli luvassa Celebration of Lightsin kolmas näytös ja vuorossa Thaimaa. Sen sijaa kävelin Chinatownista Science Worldille ja tulin SkyTrainilla kotiin.

Sunnuntaina oli gay pride päivä. Olin suunnitellu meneväni katsomaan paraatia, mutta miksi kiduttaa itseä herätyskellolla kun kerrankin on mahdollisuus nukkua myöhään? Heräsin sitten vasta puolenpäivän jälkeen, eli missasin paraatin, mutta lähdin kuitenkin keskustaan ja Davie Villageen kattsomaan meininkiä. Värikästä oli. Päätin myös syödä aamupalan (siis päivän ensimmäisen aterian) klo 16.30 Denny'sissa ja asiallisesti tilasin myös aamupalan.

Treffasin myöhemmin vielä Amelien kanssa ja haettiin Bill ja Hanna Billin tatuointimestasta ja mentiin istuskeleen Malone'siin odottelemaan että Katkakin saapuu paikalle. Mitään ihmeellistä tässä päivässä ei ollu.

Alunperin mulla oli suunnitelmana mennä tänä viikonloppuna käymään Victoriassa Vancouver Islandilla ja yritinkin ottaa tästä selvää. Vaihtoehtoina oli buukata n. $160 bussimatka joka kustantais kiertoajeluja Victoriassa ja lautat, yms, tai tehdä kaikki itse halvemmalla ja vaikeemmin. Opiskelijana kallistuin jälkeisempään ja parin tunnin googletuksen jälkeen totesin että Victoria jää hamaan tulevaisuuteen, sitten kun mulla on varaa maksaa $160 päivän reissusta.

Vasta viikonloppuna tajusin, että tuleva maanantai on täällä BC Day eli pyhäpäivä. No meidän ravintolahan on normaalisti auki, joka tietenkin tarkoittaa että minä olen töissä enkä vapaalla. Eikä siinä vielä kaikki, vuoroni alkaa klo 06.00 ! Meinasi pieni ongelma muodostua kun SkyTrain ei kulje pyhinä todellakaan ennen kahdeksaa ja bussejakin oli hyvin karsittu. Olin jo varautunut soittamaan taksia, mutta onneks bussi nro 19 päivän ensimmäinen vuoro kiiti minut töihin ajoissa avaamaan baaria Caesarin opastuksella. Normaalisti tietenkin takana noin kahden tunnin yöunet, koska hermoilen aina aamuvuoroja niin paljon etten saa unta kuin vasta liian myöhään.

Töiden jälkeen oltiin sovittu että lähdetään porukalla hieman reippailemaan Lynn Valleyyn, koska tsekit ei oo vielä ollut siellä. Meitä oli minä, Amelie, Katka, Hanna, Bill sekä Martin, joka on aiemmin asunu tässä samassa talossa. Siellä menikin koko loppupäivä ja paluumatkalla Lonsdale Quaylle nukahdin bussiin, koska vähäinen uni + työpäivä + reippailu = not good.

oranssipaitanen ei kuulu porukkaan.

 

 

 

 

Mun piti lopettaa tekstin kirjoittaminen tähän, mutta koska kuvien siirtäminen koneelle lykkääntyi, niin jatketaan sitten vielä parilla päivällä.

Tiistaina onneks tein iltavuoron, koska maanantai oli suhtrankka päivä, joten nukuin sitten mukavasti kellon ympäri. Töissä olin taas hostessina, joten ei mitään erikoista siltä suunnalta, mutta keskiviikkona pääsin taas foodrunnerin hommiin. Meidän normaalit managerit lähtivät kokeilemaan muiden ravintoloiden valikoimia, joten room servicen manageri tuli tuuraamaan niitä (tosin se oli aiemmin YEWssa managerina). Se pistikin mut ihan kunnolla opiskeleen meidän annoksia, että osaisin kertoa kunnolla asiakkaille mitä niiden lautasella on enkä vaan töksäytä "halibut". Sen sijaan mun piti kertoa "halibut with corn, clam and chorizo bedding" tai "albacore tuna with grapefruit and ginger and soy-mustard sauce, and a little bit of cucumber on top" tai jotain muuta yhtä luovaa. Eli mun piti tuijottaa sitä annosta ja jos en ite keksiny, katoin listasta tai kysyin kokilta ennen kuin vein sen pöytään. Se alkaa jo sujua.

Oppimateriaali.

Keskiviikkona työt alkoi vasta neljältä, joten päätin olla tehokas ja tehdä jotain ennen töitä. Kävin siis Science Worldissa, joka oli vähän kuin Heureka ja siellä oli mielettömästi lapsia. Paitsi K-12 näyttelyssä joka kertoi seksuaalisuudesta.

Torstai-iltana mentiin porukalla Venueen katsomaan Billyn kaverin keikkaa. Oli hupaisaa.

Perjantaina oli vapaapäivä ja viimeinen työpäivä koittaa lauantaina. Kulutin perjantaini Hanan kanssa Metrotownissa shoppaillen. Illalla mentiin vielä Chinatowniin tsekkaamaan Night Market.

En voi uskoo että enää pari päivää jäljellä!

Thank you for calling YEW seafood + bar

Tiistaina olin busser eli hommiin kuului kattaa pöytiä, pitää huolta että asiakkailla oli vettä lasissa, kerätä astiat, siistiä baaritiskiä... Mun oppaanani oli Toufik (?) joka oltiin just valittu kuukauden työntekijäks. Se olikin todella hyvä ja nopea siinä mitä teki. Välillä hommia ei oikein riittäny mulle kun se teki kaiken niin nopeesti, joten sen avustamisen lisäks kiillottelin aterimia, laseja (oho, rikoin yhden) ja juorusin tarjoilijoiden kanssa.

Keskiviikkona olin foodrunnerina. Tänään mua opasti Stuart, joka oli itekin alottanu vasta kaks viikkoa aiemmin eikä oikein ymmärtäny miks hän olis oikea henkilö neuvomaan mulle koska on itekin niin uus. No siks, että meillä on vaan yks foodrunnerin vuorossa, joten sori Stuart, you're stuck with me. Aika paljon piti päntätä pöytien numeroita, että ties aina viedä oikeaan pöytään ja sit piti vielä muistaa jokaisen tuolinkin numero jos pöydässä oli monta istujaa! Aika hyvin kuitenkin onnistuin ja jos oli hiljasempaa, taittelin vaan napkineja. Sinä aikana kun oon ollu täällä, oon joutunu opetteleen ainakin viis eri tapaa taitella napkineja. Banquetilla, Room Servicella ja YEWlla on omat tyylinsä.

Torstaina aloitin päiväni auttamalla alkoholivaraston Nickiä laskemaan viinoja baarista. Käytiin läpi kaikki viiniä vahvemmat pullot takavarastosta ja ne mitä oli baarissa käytössä. Sen jälkeen toimin taas hostessina, niin kuin perjantainakin. Torstaina ja perjantaina seurailin myös vähän enemmän Racheal-manageria, jotta saisin hieman käsitystä mitä manageritkin tekee, mutta enemmän pääsen kai tutustumaan siihen ensi viikolla. Tällä viikolla jouduin myös hakemaan kaupasta vakkariasiakkaalle leipää, koska hän on käynyt meillä jo vuosikymmeniä eikä sämpylät kelpaa ja avustin kahvimaistelussa kun meillä pohditaan kahvin vaihtoa. Vitosen Starbucksin lahjakortti siitä hyvästä! Coool. Selviydyin yksin jopa varausten vastaanotosta puhelimitse. Ekan kerran kun vastasin YEWn puhelimeen, jäädyin täysin kesken lauseen. Onneks se oli vaan meidän hotel assistant manager ja ymmärsi tilanteen.

Torstaina päätin töiden jälkeen shoppailla urakalla. Nyt lähtee semmonen ostan-kaiken-mitä-olen-halunnut-mutta-lykännyt-ostopäätöstä, koska aika alkaa käymään vähiin. Kruunasin vielä tämän syömällä päivällisen YEWssa sillä välin kun odotin että Katka pääsee töistä. Ja ei, vaikka söin kalaruokaravintolassa, en kuitenkaan syönyt kalaa.

Oli iso! Oli vähän ongelmia ton syönnissä...

Yew cocktail.

Tein virhearvion on cocktailin kanssa. Halusin cocktailin jossa lukee YEW mutta tossa olikin espresso vodkaa, kahvia ja Baileysia. Hyi, kahvia. En juo kahvia enää ikinä missään muodossa.

Perjantaina meidän piti viettää tyttöjen iltaa mut ihan kun me ikinä päästäis minnekään meidän terassilta.. ja oli meillä poikiakin seurana (Bill, Gareth, Les, ofc). Ehkä vielä jonain päivänä...

Tänä aamuna Bill ja Hanna hoivasi mun krapulaa tuomalla mulle vettä sänkyyn ja kokkaamalla mulle aamupalaa (brunssia, kello oli melkein yks). Sit otin taas pienet unet ja ajattelin suunnata leffaan rentoutumaan illemmalla ja ehkä kävästä kattomassa lisää ilotulituksia.

ps. Kuulin vasta nyt että Tim Burton oli täällä kuvaamassa uutta leffaa Gastownissa. Jos olisin tienny aiemmin, olisin voinu nähdä vilauksen myös Christoph Waltzista!