Soppalusikka ja siivousrätti

Niistä on restonomi tehty.

Eilen tosiaan harjottelin tarjoilua kahden uuden tarjoilijan kanssa. Toinen tekee jo entuudestaan banquet-tarjoilijan hommia toisessa hotellissa ja toisella oli ravintolakokemusta Rogers areenalta (siis se, missä Canucksit pelaa), joten olin ainoa joka ei edes tiennyt mitä eroa on jälkiruokalusikalla ja keittolusikalla. Ekat kolme tuntia suurinpiirtein mentiin teoriaa ja tutustuttiin huoneisiin. Oli ihan sika tylsää.. meinasin nukahtaa. Puolenpäivän jälkeen onneks päästiin tekemäänkin jotain, eli ensin katettiin pyöreä pöytä kahdeksalle lounaaksi ja sen jälkeen 10-hengen pöytä illallista varten. Harjoiteltiin kantamaan lautasia (voitan Essin tässä, pystyn kantamaan 3 lautasta vasemmassa kädessä kerralla plus neljäs oikeassa), tyhjiä laseja (10 tyhjää viinilasia yhdessä kädessä!), tarjoilemaan pöytiin oikeaan aikaan toisten tarjoilijoiden kanssa, sekä kantamaan noin metrin pituudeltaan olevaa ovaalia tarjotinta! Ei muuten oo helppoa hommaa ku tarjottimella on esim. 8 hengen lautaset, ruokailuvälineet ja ehkä lasejakin. Ja yhdellä kädellä. Vasemmalla. Ja pitäis kulkee pöytien välistä ja ovista yms. Lopuksi onnistuin jopa kantaa tarjotinta, jossa oli 8 viinilasia (viinillä), 8 tyhjää viinilasia sekä 8 vesilasia (vedellä). Oli niin jännittävää puuhaa, että mun työajan piti loppua kolmelta, mutta lähdin vasta neljältä.

Töiden jälkeen kävin shoppailemassa mulle ja Panulle Canada-hupparit, koska Hudson's Baylla oli Olympics-malliston tuotteet kaks yhden hinnalla. Olin tiedustellut etukäteen Panulta millaisen se haluaa.

Punainen on mun ja harmaa Panun.

Oikeesti mun huppari on vähän tyköistuvampi naisten malli, mutta netissä ei ollut punaisesta naisten hupparista kuvaa o.O

Kotiin tultua en sitten tehnyt mitään erikoista. Ja tänäänkin nukuin myöhään, koska oli vapaapäivä. Olin päättänyt jo aiemmin tällä viikolla, että vapaapäivänä siivoan hieman. Hieman lykkääntyi siivous skypettelyn takia, mutta lopulta sai Panun pistettyä nukkumaan ja sain pestyä lakanat ja pyyhkeet sekä imuroin huoneeni, käytävän ja keittiön. Pesin myös kylppärit (pytyt, hanat ja lattiat! yök) sekä hellan. Onneks olin ostanu kertakäyttöisiä rättejä, jota voi heittää roskiin ku vähän tulee likaa, koska mua olis ällöttänyt pestä rätti aina siinä välissä. En todellakaan tiedä kuinka usein täällä on aiemmin siivottu, mutta paskasta oli. Viime viikolla kuulin kyllä Sandran siivoovan vessoja, mutta en sitten tiedä siivooko noi pojat mitään nyt kun Sandra on lähtenyt. Billy kyllä sanoi, että hän imuroi huonettaan säännöllisesti, mutta sen aikana ku mä oon täällä ollu, en oo sitä nähny siivoomassa. Jouduin katsomaan youtubesta videon, ennen kun tajusin miten tota imuria käytetään :D En meinannu löytää virtakatkaisijaa enkä tajunnu sitä jalkapedaalia jolla saa sen pystylukistuksen pois päältä.. En tiedä olenko uusavuton vai tottunut vaan suomalaisiin pölynimuroihin. Myöskin tää imuri oli hirveen painava ja tehoton.

Sitten hiiribattlen päivitys. Pistin toissapäivänä viestiä vuokranantajalle että ajattelin ostaa sen vempaimen, joka pitää hiirille ikävää ääntä. David kuitenkin vastasi, että hänellä on semmoinen että tuo sen tänne saman tien. Meni 10 min ja David tuli tuomaan sen. Olin jo aiemmin asentanut kaksi perinteistä loukkua uudelleen, joten nyt mulla on ääntä pitävä pieni laite, kaks normiluukkua sekä semmoinen loukku, johon hiiri jää elävänä kiinni, jos se on tarpeeks fiksu että menee sinne. Kaks yötä oon ny saanu nukuttua rauhassa ilman mitään rapinaa, joten ainakin toistaseks laite toimii! David sano, että se oli jo aiemmin ollu täällä (viime vuonna tms) mutta hiiri tottui siihen ääneen, että se ei tehonnu. Toivottavasti nyt tehois edes kesän yli, että mun ei tarvi murehtia sitä.

Mouse Trap

Ensinnäkin, meillä asuu hiiriä. Parin ekan viikon aikana näin sen vilahtavan pari kertaa keittiössä, no biggie, ei haitannu mua. Mutta toissayönä heräsin hieman ennen herätyskelloa siihen, että kuulin hiiren raahaavan syömäpuikkoa oven alta mun huoneeseen. Heti kun nousin ylös ja laitoin valot päälle, huomasin et hiiri vipeltää kohti kirjoituspöydän takana olevaa nurkkaa ja jää sinne kurkkimaan. Jos vähääkään liikui, se luikki pakoon. Heitin sen syömäpuikon roskiin ettei se tuu hakemaan sitä. Asennettiin sitten illalla Billyn kanssa mun huoneeseen kaks ansaa. Toisesta se söi herkun yön aikana eikä se lauennu, ja toisesta se oli syönyt sinä aikana kun olin töissä, mutta en ollu tajunnu pistää ansaa seinää vasten, niin se oli päässyt karkuun. Heräs myös viime yönä neljän aikoihin kun kuulin sen liikkuvan, ilmeisesti seinän sisässä. Ostin sit tänään pari lisää, mutta MÄ EN OSAA LAITTAA NOITA! Mulla on jäänyt nyt sormi niin vitun monta kertaa siihen väliin ettei enää huvita, mutta pakko saada laitettua.. Kohta meen oikeesti ostamaan semmosen vempaimen 40 dollarilla, jonka ääniaaltojen pitäis karkottaa ne. Yöllä on varmaan kunnon hiirien yöt kun ne tulee syömään murut, mitä on lennelly pitkin lattioita kun oon yrittäny saada noita asennettua. Ajatuksena ehkä vähän ällöttää, mutta pystyisin elämään niiden kanssa, kunhan en vaan heräilis niiden rapinaan joka yö.

Kun kerran aloitettiin näin ruokaisalla linjalla, jatketaan sillä. Eilen ja tänään olin banquet keittiössä töissä ja seurailin siellä muiden mukana. Maanantaina olin jonkinlaisessa kylmiössä töissä kylmäkköjen kanssa. Ensin sain 3 tuntia kuoria porkkanoita ja palsternakkoja, jonka jälkeen suikaloin/viipaloin niitä sillä kuorimella. Sen jälkeen hienonsin persiljaa iiiisolla veitsellä, pilkoin paprikoita pienemmiksi ja vähän isommiksi sekä suikaloin kesäkurpitsaa. Lopuksi vielä hieman grillasin niitä kesäkurpitsasuikaleita. Kuumaa touhua. Kylmäkössä siis valmistetaan salaatit, hedelmälautaset, yms. Ne saatetaan valmistaa jo 3 päivää ennen tapahtumaa. En ees satuttanu itteeni, tosin ku yks Yewin kokki melkein leikkas sormensa irti. Tänään olin kuumemman keittiön puolella, mutta en varsinaisesti siellä paljoa tehnyt. Ainut asia, mitä ehdin siellä aina välillä tekemään, oli pistää raakoja kananpaloja grillitikkuihin. Wicked. Muuten juoksentelin aika paljon etsimässä mun supervisoria tai muita kokkeja, jotta saisin jotain tehtyä. Autoin kyllä myös annosten tekemisessä. Eli jos asiakkaalla on tilaisuus, missä on pöytiin tarjoilu, pitää ne tietenkin kasata sitä mukaan kun asiakkaat lopettaa edellistä ruokaansa. Lopuksi vielä olin yhden kokin kanssa Yewin puolella valmistelemassa häämenumaistelua. Nicole oli kyllä aika hyvin kaikki jo valmistellu etukäteen, vähän vaan kuumensi siinä just ennen tarjoilua ja mun tehtävänä oli ottaa niistä annoksista valokuvat. Sain itsekin vähän maistettua juustokermapastaa, joka oli hyvää ja täyttävää.

Töiden jälkeen en jaksanut lähteä vielä kotiin, koska kotona ei kuitenkaan tulis tehtyä mitään. Seikkailin hieman, ostin valmiiksi ensi kuun bussikortin ($91) ja yritin ettiä jotain dollarikauppaa josta olis voinu ostaa lisää hiirenloukkuja. En löytänyt mitään kivaa, joten lepuutin hieman jalkojani (olin siis koko päivän seissy/juossu) Hortonsilla kaakaolla ja kävin lopulta ostamassa ne loukut ja mustikoita IGA Marketplacesta. Päätin myös kipasta katsomassa mitä Winnersiltä löytyy (siis kuuluu varmaan TJ Maxx-ketjuun) ja päädyin ostamaan itselleni uuden bleiserin. Calvin Kleinin bleiserin, nih. Kotiin tultu Billy kysy baariin sen ja sen kaverin Kathrinen kanssa, mutta en viittiny lähtee kun ne kuitenkin on siellä myöhään ja mulla on huomenna töitä.

Jottei mennä kuvattomalla linjalla, saatte vertailua mun työasuista.

Huomenna meen leikkimään tarjoilijaa uusien banquet tarjoilijoiden kanssa.

Lovely lady

Huhuh. Ensimmäinen työviikko takana. Uudet kengät ei hierrä ja on oikein mukavat jalassa. Toisaalta loppuviikosta en tehnyt ihan niin hirveesti seisomahommia, paitsi eilen.

Perjantaina menin töihin vasta 11 ja lauantaina yhteen. Molempina päivinä oli isompi eventti, yli parisataa osallistujaa, joten järjestelyjä riitti. Eilen hotellilla oli yli 200 hengen häät, joten kaiken piti olla prikuulleen oikein, eikä just melkein. Valitettavasti hääseremonia jouduttiin sään takia siirtämään ulkoa sisätiloihin, mutta siihenkin oltiin varauduttu. Minulle annettiin jopa luottohommia loppuviikosta! Perjantaina mun piti mennä yksin laskemaan viinipulloja ja eilen mun piti käydä ballroomin jokainen 25 pöytää läpi, tarkistaa et kaikki on ok. Eli siis veitset suorassa, kaikilla servetit yms. Häiden aikana jouduin myös auttamaan vähän kaikenlaisissa tehtävissä, ja koska seisoin huoneen takana jakku päällä nimikyltin kanssa, niin tottakai ihmiset tulee multa kysymään "missä istuu morsiammen äiti" tai "saako täältä sokerittomia jälkiruokia" ja hoitaa asiat. Häiden kanssa olikin niin kiire että en huomannut kuin vasta kahdeksalta että oon pitäny vaan yhden tauon, mutta en viittinyt enää lähteä tauolle kun olin pääsemässä yhdeksältä.

Eilen töistä päästyäni keksin että kylmä siideri olis nyt kiva. Haahuilin downtownissa hetken ja löysinkin irkkupubin, mutta ne ei päästäny mua sisään!! Koska just viime viikolla tms on tullut uusi laki, että ulkomaalainen ajokortti ei kelpaa, eikä mulla tietenkään ollu passia mukana, koska en halua hukata mun työlupaa. No onneks olin haahuillessani löytänyt viinakaupan, joten ostin halvinta siideriä mitä oli ja tulin kotiin istumaan iltaa kämppisten kanssa. Kummasti se 2 litraa katoaa nopeesti... Siinä juteltuamme tajuttiin aussikämppiksen kanssa et molemmat fanittaa AFIa ja ollaan molemmat jopa sen fanclubissa! Jännä yhteensattuma. :) Illalla/yöllä nukahdin kesken skypetyksen Panun kanssa ja aamulla oli darra...

Tänään pääsin ulos täältä asunnosta jo neljän aikoihin ja suunnistin Broadway/Commercialille syömään pizzabrunssia ja ostamaan vähän ruokaa. Oli niin hirvee darra ettei tehny mieli ostaa edes mitään herkkua, mut silti kummasti $55 palo rahaa.. Ostin kyl jotain hyödyllistäkin, esim pyykinpesuainetta ja äsken pistin koneen pyöriin. En kyl tiä pistinkö oikein.... Ostin ainakain idioottivarmaa ainetta, meinaan niitä kapseleita eikä mitään nestettä/jauhoo koska ne kapselit laitetaan vaatteiden sekaan ni ei varmasti mee väärään reikään aineet! Nyt vietän darrapäivää syöden mansikoita meidän terassilla.. Täällä ei edes paista aurinko, mut on silti ihan ok ilma.

Torstaina menin töiden jälkeen extemporena leffaan! Näin Robson Squarella muutaman tytön jakamassa Hangover III:n julisteita, josta tulikin mieleen että se ilmestyy tänään ja sen vois tsekata! Kävelin ensin Scotiabank Theatrelle, mutta se ei menny siellä, joten nopea googlaus ja skytrainilla yks pysäkinväli Chinatown-Stadiumille ja Cineplex Odeonille. Paikalle saavuttua huomasin että Hangover alkaa 5 min päästä tai tunnin päästä, mutta koska kello oli jo 19.25 niin päätin mennä siihen aiempaan. Trailereissa oli pari mielenkiintoista jotka vois tsekkailla sit kun ne tulee.

Hangoverikin oli kyllä ihan kiva mut onneks niitä ei enää tuu lisää :D

PS. Ainiin, selvennystä otsikkoon että mua kutsutaan töissä "lovely ladyks" koska ne ei varmaan muista mun nimee haha :D

Töitä, töitä

Kuten varmaan huomasitte, lipsuin päivittäisestä blogirutiinista enkä kirjoittanut tänne eilen. Se johtui siitä että olin tosi väsynyt enkä jaksanut.

Eilen pyörin lähinnä koko päivän set up-tiimin kanssa. Eli jos aamulla on breakfast meeting, tilat järjestellään jo edellisenä iltana. Aamueventin jälkeen heti kun asiakkaat on poistunut, aletaan järjestelmään tilaa lounastatilaisuutta varten. Lounaan jälkeen dinner-tilaisuutta varten jne. riippuen vähän tilaisuuksien kestoista ja luonteista. Set up:in hommana on siis pistää pöydät halutulla tavalla (pyörät vai pitkät, jossain muodossa yms) ja niihin pöytäliinat. On myös tarkkaa, että pöytäliinan keskitaitos menee tietyssä suunnassa ja kaikki pöydät ja pöytäliinat on samoin päin. Myös pöydät, missä esim buffet on esillä, on oltava oikeassa paikassa ja siististi esillä (eli jos mustassa pöydässä on vaaleita kolhuja, ne väritetään tussilla piiloon, lol). Set upin hommiin kuuluu myös vesikannujen täyttö ja vaihto, sekä lounastauolla auttaa serving tiimiä astioiden keräämisessä. Näitä hommia tehtiin siis koko päivä. Juostiin taas kahden kerroksen välillä, odoteltiin että asiakkaat lähtee tauolle tai pois kokonaan yms.

Jalat oli kyllä ihan kuolleet eilen, sillä banquet hommissa ei todellakaan istutua toimistossa kahdeksasta neljään. Olin muutenkin onnistunut hoitamaan itselleni rakon jalkaan, joten kaiken sen seisomisen lisäksi, se aiheutti myös kipuja. Töiden jälkeen suunnistin Robson Streetille aikomuksena ostaa Crocs ballerinat, sillä ne ei ainakaan satuta. Kaupassa mietin että onko järkeä maksaa melkein $40 ballerinoista, jotka mulla on jo kotona Suomessa. Meinasin ottaa ne tänne mukaan, mutta ajattelin etten tarvi. No nyt tarvisin. Hetken aikaa asiaa pohdittuani tajusin, että jalkoihin ei enää satu niin paljoa, joten en ostanut niitä kenkiä. Sen sijaan kipaisin Cupcakes kauppaan ostamaan herkkua. En osannu päättää niistä isoista (siis normaalikokoisista, olis siä ollu jättikokojakin), joten ostin 12 pienen valikoiman valmiiksi pakattuna. Omnoms, ne oli ihania.

Tänään meinasin melkein myöhästyä (okei, myöhästyin pari minuutia) kun taivasjuna jumahti matkalla Main Streetin asemalle hetkeksi. Aamulla tein ensin banquet managerin kanssa kierroksen tiloissa ja katottiin että kaikki on ok, jonka jälkeen seurailin yhtä banquetin kapteenia (eli on manager, jonka alaisena on kapteeneja, jotka vielä pomottaa servereitä ja portereita. oikeesti kukaan ei pomota ketään vaan kaikki hoitaa hommansa ja joustaa tarvittaessa). Kierreltiin siis taas kaikki paikat läpi, avustettiin tarvittaessa ja niin edelleen. Mun hommiin lähinnä on kuulunut seurata sivusta, mutta jos on jotain mitä voin tehdä, esim presetuppia varten pöytien kattamista, oon tietty ollu mukana auttamassa. Enimmäkseen banqueteissa täällä on buffet-ruokailuja, mutta tänään pääsin todistamaan lounasta, jossa tarjoiltiin pöytiin. Oli hauskan näköistä kun asiakkaat alkoi syömään salaattia, soitti kapteeni keittiöön että 10min päästä tapahtuu. Sit 10 min päästä 3 kokkia ja 2 stewardia tuli tilan takaovelle liikkuvineen kaappeineen, josta alettiin lappaa ruokaa lautasille. Yks pisti pottumuusin ja pavut, yks pisti pinaatin, yks lihaa, yks pyyhki lautasen reunoja, yks laitto kastiketta ja kapteeni vielä lisäs päälle koristeeks rehuja. Sitä mukaan kun lautasia saatiin valmiiks, tarjoilijat vei niitä asiakkaille. Kunnon liukuhihnahommaa. Sit taas tehtiin kierroksia ja katottiin että kaikki on kunnossa. Eli paljoakaan ei taukojen ulkopuolella istuta.

Tänään ei sattunut rakkoon niin paljon kuin eilen, mutta silti päätin että uudet työkengät on nyt saatava. En kuitenkaan halunnut Crocseja, joten menin Hudson's Bayhin, missä en ollut vielä kellarikerrosta pidemmällä käynyt. Löysin sitten Skechersin ballerinat, jotka oli ihan kivat. Niistä lähtee tarvittaessa pohjallinenkin irti, joten ostin sitten ne. Hieman kirpas (makso kuitenkin alle $100!)

Kotiin tultua olin ihan veltto, mutta koska ulkona oli tosi kiva ilma, en halunnut olla koko iltaa kotona. Siksi kävinkin äsken Dollaramassa ostamassa siivousvälineitä. Pistin myös uudet kengät jalkaan ja ihan hyviltä vaikutti.

Huomenna on töitä vasta 11, mutta pääsenkin sitten vasta 19. Lauantaina töitä on 13-21 ja ens viikon alkupuolella oon menossa banquetin keittiöön töihin! oh em gii. Keskiviikkona osallistun tarjoilukoulutukseen muiden uusien tarjoilijoiden kanssa. En oikeesti tajua kuinka noi pystyy kantaa niitä metrin mittasia tarjottimia tosta noin vaan...

1st day

Ensimmäinen työpäivä takana.

Ajattelin eilen illalla että herään kuitenkin jännityksestä kankeena aikasin, mutta loppujen lopuksi meinasikin tulla kiire. Ulkona satoi enkä tietenkään ollut ottanut huomioon aamuruuhkia. Olin hotellin aulassa ehkä tasan yhdeksältä, mutta hj sanoi perjantaina, että saattaa tulla hieman myöhässä sillä heillä on puoli yhdeksän miittinki. Joskus 20 yli yhdeksän hän saapui banquet osaston päällikön kanssa aulaan, josta jatkoin matkaa hänen kanssaan. Ensin käytiin henkilöstöosastolla esittäytymässä, jonka jälkeen mulle näytettiin pukkari ja oma kaappi. Kaapissa oli sellainen koodillinen riippulukko mitä näkee vaan jossain amerikkalaisissa high school leffoissa. En oikein osannu käyttää sitä, mutta sain kuitenkin apua. Sen jälkeen mentii banquet osastolle, jossa tutustuin muihin banquetin tyyppeihin. Kymmeneltä mentiin kokoukseen, jossa oli päälliköt banquetista, housekeepingistä ja keittiöstä. Käytii läpi tulevia eventejä että kaikki pysyy ajantasalla muutoksista. Seuraavaks seurailin banquetin tyyppejä koko päivän erilaisissa tehtävissä, esim. käytiin katsomassa että kaikki on kunnossa päivän eventejä varten, vietiin juotavia tiloihin missä on illemmalla eventti yms. Tätä oikeestaan tein koko päivän. Hirveesti uutta ja juostiin koko ajan ympäri hotellia. Hirveen sekalainen paikka ja eksyn sinne varmasti vielä. Pääsin lähtemään jo puoli viideltä, mutta ennen sitä käytiin kattomassa että kaikki oli ok firman pippaloissa, jossa juhlittiin YEW-ravintolan menestystä (se on siis voittanu paljon kaikenlaisia awardeja). Paikalla oli myös general manager eli pomo, joka johtaa Vancouverin lisäks Whistleriä, Seattlea, San Franciscoa, Los Angelesia yms...

Yks ongelma mun asustuksessa on. Mun uudessa hienossa bleiserissä ei oo TASKUJA eli joudun kantamaan kännykkää koko ajan kädessä. Öörgh.

Mutta kuinka ensimmäinen päivä voikin olla niin väsyttävä. En jaksanut tehdä mitään sen jälkeen kun tulin kotiin (paitsi lämmittää eilistä ruokaa). Taidan mennä tänään aikaisin nukkumaan koska huomenna pitää olla paikalla jo klo 8.

PS. Mitä löysinkään meidän jääkaapista?

El homo.

Victoria Day

Viktuuriapäivällä on varmaan joku syvällisempikin tarkoitus kuin antaa kaupoille syyn hulluihin alennusmyynteihin. But I'm not complaining! Tilini taas ei ehkä ole samaa mieltä kanssani.. No mutta. Kuitenkin. Victoria Day siis.

Eilen siis harrastin shoppailua. Suunnistin Metrotowniin, kuten jo aiemmassa kirjoituksessa mainitsin. Koska päivälle ei ollut muutakaan suunnitelmaa, lähdin sinne vasta kolmen aikoihin ja päätin hengailla niin kauan kun jaksan. Edes SkyTrainilla ei tarvinnut maksaa ylimääräisen zonen maksua. En tiedä onko näin aina viikonloppuisin. Ei haittaa vaikka olis. Otin tällä kertaa eri suunnan kuin viimeksi ja löysin täysin uusia kauppoja! En ole vieläkään kolunnut kyseistä rakennusta kokonaan, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Victoria Dayn kunniaksi kaupat lahjoivat asiakkaita alennuksilla lauantaista maanantaihin joten otin ilon irti. Shoppailin itselleni alusvaatteita, mekon, paidan, korvakorut, uuden kielikorun ja söin food courtin A&W:ssa. Kruunasin päiväni vielä T&T Supermarketissa. Siellä sentään elintarvikkeiden koot oli inhimilliset, mutta länsimaalaisen oli vähän vaikeaa löytää etsimäänsä sillä T&T Supermarket on joku Aasian herkkujen mekka. Oli meinaan pitkä seafood tiski ja hitosti eri lajeja riisiä. Löysin kuitenkin pastahyllyn (jos normaalisti hylly on 10m pitkä, niin pastatuotteta, sis. ne pastat ja kastikkeet, löytyi noin 1,5 metrin verran. Loput olikin sitten nuudeleita). Päätin lahjoa itseäni vielä kämmenen kokoisella mansikkajuustokakulla. Mums. Shoppailujen jälkeen palasin kotiin ja katselin illalla Easy A:n telkkarista.

Koska siis tänään oli Victoria Day, ei työny alkanut vielä tänään vaan ne alkaa vasta huomenna tiistaina. En jaksanut tänään olla kovin tehokas, joten datailin iltapäivään asti. Tein itselleni myös pastaa jauhelihatomaattikastikkeella. Aluks oli vähän hankalaa löytää sopivia välineitä kun täällä on vähän mitä sattuu. Kotona sitten arvostan että mulla on toimiva ja hyvä keittiö. Pastat sain keitettyä ja jauhelihat paistettua (vaikka nekin halus kovasti keittyä). Sitten tajusin, että tomaattisosetölkissä ei oo sitä.. no sitä avausjuttua. Kaivelin laatikoita ja löysin avaajan, joka oli ihan ruosteessa, enkä osannut edes käyttää sitä. Meinasin jo antaa periksi mauttomalle ruualle, mutta katsoin sitten YouTubesta videon miten avataan tölkki ilman avaajaa. Toisessa käytettiin kokkiveistä, toisessa lusikkaa. En nyt viittinyt kuitenkaan ihan niin hurjalle McGyver-linjalle lähteä, että olisin lusikalla kokeillut, mutta tartuin isoimpaan veitseen minkä laatikosta löysin ja aloin sillä kokeilemaan. JA TADAA! Sain puolet tölkistä avattua enkä enempää tarvinnut. Hyvä minä! Vähän kyllä hävetti ja toivoin ettei kukaan tulis keittiöön... Sainpahan kuitenkin lämmitettyä tomaattikastikkeenikin ja riposttelin annoksen päälle parmesania. Ah, kuin Italiassa olisi.. No ei todellakaan.

Jottei päivä olis kokonaan mennyt kotona istuskeluun, päätin lähteä Downtowniin elokuviin. Alunperin ajattelin mennä katsomaan Oblivionin, mutta sitten vaihdoin sen Pain&Gainiin, mutta kun pääsin Scotiabank Theatrelle olis leffa alkanut minuutin päästä, joten vaihdoinkin vielä Iron Man 3:een. Sen alkuun tosin oli vielä aikaa joten hyödynsin Robson Streetin ostosmahdollisuuksia reilun tunnin verran. Ostin mm. uuden tölkinavaajan. Leffaan ostin myös normaalit popparit ja normaalin juoman (kaikki combot oli jotain megalargeja) enkä jaksanut niistäkään poppareista syödä kuin puolet. Mutta leffa oli hyvä! Ekasta IronManista en tykänny ja tokaa en varmaan ole edes nähnyt joten menin kattomaan vähän tätä silleen et no, netissä tästä on tykätty. En myöskään aiemmin ymmärtäny tätä Robert Downey Jr.n fanitusta mutta nyt tajuun! Suosittelen tosi paljon tota leffaa, jos siis tykkää actionista. Äiti, älä mene katsomaan.

 Leffan loppui noin puoli kymmenen ja ulkonakin alkoi olemaan tosi viileää. Mullakin oli päällä vaan t-paita ja neule. Ja housut, tietenkin. Mutta viileä oli. SkyTrainilla nopeesti kotiin ja vällyjen alle. Tomorrow's a big day!

North Vancouver

Eilen en herännyt oma-aloitteisesti kuudelta vaan piti pistää oikein kello soimaan, jotta varmasti herään aamulla katsomaan Suomi-Ruotsi peliä Sandran kanssa. No, kyllähän te tiedätte miten siinä kävi, joten ei siitä sen enempää. Pelin jälkeen torkuin vielä hieman ja söin aamupalan.

Puoleltapäivin Ikävalkot soittivat ja sovittiin että he tulevat hakemaan minut ja näyttävät sitten minulle hieman North Vancouveria. Ensin ajoimme keskustan halki ja he kertoivat minulle kivoista paikoista ja ajettiin East Hastingsiakin ja näyttivät vähän huonojakin paikkoja. Sen jälkeen ajelimme hieman Stanley Parkissa, kunnes mentiin North Vancouverin puolelle. He näyttivät minulle myös enon vanhan kodin, mutta muistin sen myös itse. Taloa vastapäätä asui joku ruotsalainen vanha rouva, jota pysähdyttiin jututtamaan. Ilmeisesti Timon ja Irjan vanhoja tuttuja. Tämän jälkeen ajettiin  Capilano Lakelle asti ja tepasteltiin Cleveland padolla, jonka jälkeen mentiin Ikävalkoille kahville. En ainakaan muista, että olisin aiemmin käynyt heidän kotona. Niillä oli oikein ihana takapiha puroineen, jonka takana alkoi heti metsä.

Capilano Lake, josta koko Vancouver saa juomavetensä.

Cleveland Dam

Kahvittelun jälkeen lähdettiin ajamaan Lynn-kanjonille. Eksyttiin kyllä hieman siinä matkalla, mutta mua ei haitannut, koska musta talot on niin erilaisia Suomessa, että niitä oli kiva katsoa. Perille päästyä käveltiin Lynn Suspension Bridgen yli ja vähän tepasteltiin siellä metsässä, kunnes palattiin autolle ja Ikävalkot heittivät mut takaisin kotiin.

Lynn Canyon Suspension Bridge

Lynn Cayon

Metsää

Oppaani Ikävalkot

Pari randomia ja iso kanto.

Kotiin tultua bongasin Thaon yläkerran terassilla ja kysyin haluaisko se lähteä syömään jonnekin. Noin puolen tunnin päästä lähdettiin SkyTrainilla Downtowniin, jossa tavattiin myös Thaon korealainen kaveri Mijee. Ei olis kyllä puheesta ihan heti uskonut että Mijee on Koreasta, koska sillä oli niin vahva amerikkalainen aksentti ja puhui tosi hyvää englantia, vaikka se on asunut täällä vasta kolme kuukautta. Thao ehdotti ravintolaks Banana Leafia, joten hypättiin bussiin ja ajettiin muutama kortteli Davielle. Banana Leaf oli malesialainen ravintola ja niillä oli paljon mereneläviä listalla, mutta valitsin itselleni Kung Pow-annoksen riisillä, jossa oli kanaa, chiliä, inkivääriä, soijakastiketta ja maapähkinöitä black rice vinegarilla. Oli aika tumma annos joten se ei kovin valokuvauksellinen kohde ollut. Ruokailun jälkeen mentiin Tim Hortonsille kahville ja tultiin joskus yhdeksän aikoihin kotiin, koska Thaolla alkais puoleltaöin yövuoro ravintolassa ja se halus nukkua ennen sitä hieman.

Illalla en jaksanut enää valvoa hirveen paljoa ja nukahdin kesken Games of Thrones-jakson, joka mun on pitänyt kattoa koko viikon. Nukuin sitten aamulla 11 asti ilman herätyskelloo, koska vielä voin. Tälle päivälle pitäis sitten keksiä jotain tekemistä. Ajattelin, että voisin käydä Kitsilanossa tai Metrotownissa. Taidan mennä Metrotowniin, koska pitäis varmaan ostaa jotain ruokaa alkuviikolle, koska en tiedä miten kaupat on auki maanantaina (Victoria Day).

Meeting with the Manager

Tänään oli vähän huono päivä. Ei siis mulle, vaan koko Vancouverille. Aurinko ei meinaan paistanut. Vähän saattoi ehkä sataakin ja oli tosi painostava ja hiostava ilma.

Ennen hotellille lähtöä tein vähän vaihdon orientaatitehtäviä, jotta saisin ne joskus valmiiksi. Katselin myös hostelleja Lontooseen elo-syyskuun vaihteeseen (jee Harry Potter museoon!). Lähdin ajoissa kotoa ja downtownissa mulla oli parikymmentä minuutia aikaa ennen tapaamista. Käväisin nopeasti Hudson's Bayssa ja tsekkasin niiden Olympic Collectionin eli Kanada-tuotteet. Koska multa puuttuu aurinkolasit mitä voisin käyttää piilareiden kanssa, nappasin kympillä ittelleni semmoset mukaan.

Menin sitten ajoissa istuskelemaan Four Seasonsin aulaan odottamaan hotellinjohtajaa paikalle. Täsmällisesti viideltä mr. hotellinjohtaja tuli alas ja menimme hotellin YEW-ravintolaan istuskelemaan. Itse tilasin mustaa teetä ja hän tilasi cappuccinon. Aluksi juteltiin niitä näitä Kanadasta ja Suomesta ja matkailusta ja yhteisistä tutuista ja mun koulusta ja tämmösistä. Sitten hotellinjohtaja vähän selitti minkälaista ohjelmaa he ovat suunnitelleet minulle. Ensin olisin tutustumassa banquet-osastolla, eli siellä myyntipuolella ilmeisesti. Sen jälkeen tutustun keittiön (öö mitä?) ja olen siellä noin viikon. Tämän jälkeen olen banquet osaston johtajien seurana viikon verran, jonka jälkeen minut passataan eteenpäin catering puolelle tutustumaan pariksi viikoksi. Viimeiset viikot olen YEWin ravintolassa ja baarissa. Jännittävää!! Tykkään suunnitelmasta tosi paljon, koska siinä on paljon vaihtelevuutta ja nään eri osastoilla erilaisia asioita ja tapoja. Sain mukaani myös kansion, missä on mm. student's guide ja kyselylomakkeet sitten loppua ajatellen että miten on mennyt. Siinä on myöskin selkeät ohjeet pukeutumiselle, esim. hameiden ja mekkojen kanssa pitää olla sukkahousut mutta jos ei ole, niin pitää ainakin olla sheivatut jalat! Myöskin tossa lukee että "visible body piercings and gauges are not permitted" mutta eihän kielikoru ole visible. I'm off the hook, mutta kannattaa kuitenkin vielä varmistaa. (Mikä muuten on gauge?) Koska mulle ei varmaankaan anneta uniformua vaan joudun pukemaan itse itseni, niin ajattelin käydä ostamassa parit mekot lisää, joita voin käyttää töissä. Otin yhden mukaan kotoa mutta en ylttäny kotonakaan laittamaan sen vetskaria kiinni.

Ilmeisesti Four Seasons tykkää ottaa harjoittelijoita ja haluaa, että he saavat paljon irti, koska kaikki on tosi hyvin suunniteltu meidän harjottelijoiden varalta. Mulle on oikein laadittu hieman tehtävälistaakin, esim. mun pitää osallistua viikottaisiin ja päivittäisiin kokouksiinkin aina sillä osastolla missä olen ja kokoustan hotellinjohtajan kanssa parin viikon välein.

Tänään en aio tehdä mitään. Syön purkkiruokaa, katon telkkaria ja jatkan orientoivien tehtävien tekemistä. Ne on kyllä aika p*****stä. Huomenna pitää herätä aikaisin kannustamaan Suomea. Onneks joku oli jo ottanut Ruotsin lipun pois meidän ikkunasta.

Cafe Deux Soleils

Eilen oli niin hyvä sää etten malttanut istua sisällä datailemassa vaikka kuinka yritin, joten menin yläkerran terassille lukemaan kirjaa aurinkoon. Siellä oli myös eilen muuttanut vietnamislais-saksalainen tyttö läppärinsä kanssa. Nimi tais olla Thaon.. tai joku semmonen, meni vähän ohi. Hän on ollut Vancouverissa jo melkein vuoden opiskelemassa hospitalitya ja on asunut aiemmin jo ties missä, mutta muutti tänne nyt sukulaistensa luota koska hän on liian länsimaalainen vietnamilaisyhteisöön. Hän kysyi haluaisinko lähteä myöhemmin hänen ja hänen kavereidensa kanssa kaupunkiin lasillisille. (outoo puhutella "hän" mutta kun en muista kunnolla sitä nimee!)

Kahdeksan aikoihin sit lähdettiin meiltä bussilla ensin väärään suuntaan ja lopulta Kingswayta pitkin Victoria Drivelle, josta hypättiin toiseen bussiin ja ajettiin Victoria Dr/Commercial Drivea pitkin. Määränpäänä oli Café Deux Soleils Commercial Driven sktrain aseman kupeessa, jossa tavattiin kämppiksen ranskalaisia kavereita. Oli porukassa pari kanadalaistakin ja illan myötä tuli lisää vielä yksi italialainenkin.

Paikassa oli open mic -ilta, mutta koska halukkaita oli (ja on ilmeisesti aina) todella paljon, kaikki halukkaat sai jättää nimensä tuoppiin, josta vedettiin 15 nimeä esiin. Jokaisella oli varmaan noin 10 minuutia aikaa esiintyä, eli ehti vetämään 2-3 biisiä, mutta ei se aika niin tarkkaa ollut. Ei ihmekään että American Idolin taso on vähän eri verrattuna Suomen Idolsiin koska nää oikeesti rokkas siellä lavalla!! Koko yleisö oli ihan liekeissä vaikka nää oli ihan nobodyja. Osalla oli jopa omakustanne-CD:itä myynnissä.

Cafe Deux Soleils oli ilmeisesti kasvisruokaravintola pubityyppisesti. Täällä ei olla niin omien juomien perään kuin Suomessa, vaan yks haki aina kannullisen olutta, joka jaettiin kaikkien kesken. Ja laseina oli lasipurkkeja. Haha, hauska idea! Ite join pari siideriä, mutta pienoinen jetlagi ja alkoholi ei ole kovin hyvä yhdistelmä kun alkoi jo kymmenen aikaan väsyttää. Yksi kämppiksen kavereista olis asunut meidän lähellä ja oli lähdössä aiemmin joten meinasin lähteä sen kanssa samaa matkaa, mutta sitten kämppis sanoikin että hänkin on lähdössä kohta niin mennään yhdessä. No siitä tunnin jälkeen se sanoikin että ei tiedä tuleeko kotiin ollenkaan yöksi, joten valmistauduin menemään puolenyön aikoihin skytrainilla kotiin. Sitten sinne tuli taas pari kandalaista kämppiksen kaveria, joista toinen sit heitti mut (oli muutkin mukana) kotiin kun taas he jatkoivat vielä jonnekin. Se tyyppi ajo ihan hullua vauhtia vaikka rajotus olis ollu kai 50 km/h...

Aamulla heräsin SEITSEMÄLTÄ vaikka menin vasta yhden aikoihin nukkumaan. Kiva että jetlagi tekee musta aamuvirkun tahtomattani, mutta ei se kai haittaa. Tänään pitäis tavata mr. hotellinjohtaja hotellin aulassa klo 17, joten en ajatellut tehdä mitään kummoista ennen sitä.

Metrotown

Eilen illalla sammahdin sänkyyn läppärin kanssa jo kymmenen maissa ja heräilin ittekseni taas kuudelta. Skypetin sitten Panupuppelin kanssa ja katoin samalla Suomen peliä. Katsoin myös Sandran kanssa Ruotsi-Kanada peliä, mutta lähdin ekan erän jälkeen Sandran neuvosta käymään Burnabyn Metrotownissa shoppailemassa.

Metrotownissa on iso ostari Metropolis joka on paljon parempi kuin keskustan Pacific Centre. Aion jatkossakin käydä shoppailemassa Metrotownissa, vaikka se onkin eri zonella eli metrokyyti maksais enemmän. Sandra kyllä sanoi, että se ei ole ikinä maksanut sitä ylimääräistä zone-osuutta ja että jos joku tarkastaja tulee, niin hän on sönköttänyt paskaa englantia ja vedonnut "turistina" olemiseen. Sandra on siis asunut täällä seitsemän kuukautta.

Olin ihan haltioissani kaikista niistä kaupoista ja ihanuuksista mitä tuolta löytyi, mutta olin kovana etten osta nyt mitään turhaa ennen kuin saan sen bleiserin! Kiertelin ties mitä vaatekauppoja, mutta puoli minuutia sen jälkeen kun olin astunut Searsille edessäni oli rekki jakkuja ja suoria housuja yms. Kokeilin bleiseriä ja se istui! HAHAA!! Tunsin itseni voittajaksi ja päätin, että koska pakolliset on nyt hoidettu, saan valita Searsilta minkä tahansa tuotteen hintaa katsomatta (ja kunhan se näyttää hyvältä mun päällä). Olis ollu ihania pitsimekkoja mutta valkoinen on selkeesti tämän kesän väri, mutta ei läskeillä, joten siirryin kenkäosastolle.

Oijoi!

Harkitsin mustien ostamista mutta onneks niistä ei ollut oikeaa kokoa. Kokeilin näitä vaaleita ja ne oli ihanan tyttömäiset että oli pakko ostaa! Ne on niin söpöt et niissä voi vaikka mennä naimisiin sitten tulevaisuudessa! Mustaa multa löytyy jo valmiiks kaapeista tarpeeks että nää piristää valikoimaa mukavasti :) Hintakaan ei ollut paha, sillä ne oli tarjouksessa.

Hyväntuulisena päätin palata alkupään vaatekauppohin mutta en ostanut mitään turhaa. Päätin siirtyä ruokakauppaan, josta Sandra kertoi. Meidän lähistöllä ei siis ole kunnon ruokakauppoja kävelymatkan etäisyydellä, joten pitää käydä kauempana. Yleensä nää käy just Metrotownissa tai Main Streetillä SkyTrainilla tai bussilla. Metropoliksella oli kaksi josta valita, joten menin tietenkin Real Canadian Superstoreen. Astuttua sisälle mietin että mitä oikeastaan haluan ostaa. Nälkäkään ei ollut, koska olin hetkeä aiemmin nauttinut butter chickeniä riisillä ja naanilla (oli muuten hyvää). Valitsin hyllystä suihkusaippuan ja heat protectorin hiuksille ennen ruokaostastolle siirtymistä. Ruokaosastolla aluksi hymyilytti ja nauratti, sen jälkeen oksetti. SIIS NE KOOT. Joo tiesin että Amerikassa kaikki on isompaa eikä toki ollut ensimmäinen kerta ruokakaupassa rapakaon toisella puolella, mutta yleensä ollaan ostettu neljälle. Nyt piti ostaa yhdelle. Pienin jauhelihapaketti oli 700g, pienin tortellinipaketti oli 500g... Eipä ollut nälkä ei, enkä pystynyt ajattelemaan mitä haluan ostaa. Viime kauppareissun jälkeen olin ajatellut että välttelen purkkiruokia, mutta jos haluat vältellä purkkiruokaa niin pitäisi ilmeisesti valmistaa koko viikon satsi kerralla.

Nam.

Siis kaikenlaista ne täällä keksii... Itselleni ei ikinä olisi tullut mieleen laittaa pastasoosiin vodkaa. Ei ihan se perinteisin italialainen ruoka. Lopulta ostin kirsikkatomaatteja, bageleita, tuorejuustoa, kinkkua, tuoremehua ja.......

Maailman parhaimpia brownieseja.

Anteeks äiti, mutta siellä ei ollut pienempää pakkausta!! Two-bite brownies... Parhaimpia brownieseja mitä oon ikinä syönyt! Vieläkin maistuu mutta ei kovin montaa tuommoista pakkausta täällä viitti vetää tai ei mahdu pöksyihin enää.

Downtown

Huh huh, nyt on tultu käveltyä.

Aamulla lähdin lopulta hieman ennen kymmentä kohti Downtownia. Ensin katsastin reitin Four Seasonsille, jonka jälkeen palloilin hieman ja ostin aamupalaa.

Löysin sen!

Aamupala.

Olin varmaan ainoa joka tilasi kylmän juotavan ennen puoltapäivää. Ja tunsin itseni tosi amerikkalaiseksi (tms) kun kuljin toi kädessä kaupungilla kun eihän kukaan tommosta puolenlitran brain freezeä voi kerralla vetää.

Yritin sitten metsästää turisti-infoa ja kun lopulta löysin sen, se olikin muuttanut väliaikaisesti toisaalle remontin takia. No kiva. Taas etsin ja löysin ja enkä edes tiennyt mitä kysyä sieltä. Otin kartan ja vaikutin hölmöltä. Virkailija kuitenkin kertoi minulle mistä kannattaa etsiä puhelinliittymiä. Ennen kuin lähdin harrastamaan serious shoppingia, päätin tutustua Kanadan historiaan  the Canadian Traililla.

Kylttien avulla kerrottiin historiaa.

Maisemaa Canadian Traililla.

Canadian Traililla onnistuin myös istahtamaan penkille joka oli aamusateesta märkä. Onneksi olin varustautunut neuletakilla niin tyylikkäästi sidoin neuleen perseen näkösuojaksi. Toisaalta se myös kuivui aika nopeaa.

Historiahetken jälkeen lähdin Pacific Centrelle shoppailemaan. Olin päättänyt että tänään ostan sen bleiserin, uudet kengät ja hommaan liittymän. 2/3 sain suoritettua, eli olen vieläkin ilman sitä bleiseriä. Shoppailin myös kaikkea muuta turhaa.

Kuvassa uudet kenkulit Paylessista, kuivashampoota ja rasvaa, Book of Everything-kirja Urban Outfittersilta, hiuspanta, ripsiväri, mini-USB ja kynsilakka. Oon aina halunnut ostaa kaikkea kivaa ja turhaa Urban outfittersilta mutta ikinä en ole raaskinut. Nyt kuitenkin tajusin että kännykästä kuvien siirtäminen on hanakalaa ilman mini-USBia ja löysinin ihanan olion siihen. Kirjan kun bongasin oli pakko se ostaa. Essille olisin halunnut ostaa Douchebag jarin mutta ostakoot itse sitten kun tulee. Ja arvatkaa kuinka vaikeaa on ostaa ripsiväriä?? Kotona olen aina tottuneesti ostanut Lumenen jonkun kivan, ei sen väliä mikä. Mutta nyt täällä, kaikki on ensinnäkin jonkun dödö-pullon kokoisia ja on flexiibeliä ja on volyymia.. Otin halvimman. Sama se kuinka dramaattiset silmät siitä tulee. Ostin myös mustan pitsi t-paidan mutta yksityiskohtia on vähän vaikea nähdä kuvasta. Mutta jumankekka kun sitä bleiseriä on vaikea löytää. Kyllä niitä löytyy, mutta ei semmosille, keillä on iso maha, pienet rinnat ja levetä hartiat. Luulin että tää pohjois-Amerikka on läskien luvattu valtakunta kun normaalikokoinen juoma on Suomen mittakaavassa jumbo.

Hommasin myös kanadalaisen liittymän! Kyselin parista eri puljusta vähän infoa ja päätin burrito-lounaalla mistä ostan sen. Päädyin Telus-prepaidiin. Jaan numeroa jos se jotakuta kiinnostaa mutta kallista se joka tapauksessa on. Maksoin $60 kahdesta kuukaudesta ja saan sillä dataa ja viestejä ja puheluita, mutta en vielä osannu laittaa dataa päälle.. hjelp? Olis kiva jos sillä pystyis käyttään WhatsAppia niin viestittely Suomeen tulis halvemmaks.

Kiertelin ja kaartelin päämäärättömästi, kunnes tuli pissahätä ja tulin kotiin. Joku matkakortti pitäis kans hankkia koska skytrainilla kertalippu maksaa $2,75 ja tästä voimme päätellä että se kuukausilippu on varmaan kans aika pirun kallis.

Aamulla ennen lähtöä pelästytyin tsekkiläisen Robertin, koska se ei ollut aiemmin nähnyt mua ja yhtäkkiä vaan seisoin keittiössä kun se kömpi aamulla vessaan. Tänään iltapäivällä kotiin tultua se oli keittiössä ja esittäydyin kunnolla. Se ei kyllä osannu kertoa missä on lähin ruokakauppa kun se tuo kuulemma aina ylijäämäsafkaa töistä (jos käsitin oikein). Mutta nyt kauppa on etsittävä! Tai ruokaa haettava. Lähistöllä on paljon vietnamilaisia ravintoloita.

Ensimmäinen aamu

Eilen illalla tutustuin hieman ruotsalaiseen Billiin ja hänen ystäväänsä, jonka nimeä en muista, sekä ruotsalaiseen Sandraan. Tsekkiä ei ole vielä näkynyt. Oli kuitenkin hieman vaivaantunutta, joten päätin kävellä Skytrain-asemalle ihan vain nähdäkseni millainen matka se on ja kuinka nopeasti sen kävelee. No se oli suoraa tietä, hieman alamäkeen alle 10 minuutia. En tosin yrittänytkään olla nopea. Napsin pari kuvaa pohjoiseen päin, mutta vähän niistä selvää saa.

Puiden takana vasemmalla näkyy Downtownin tornitalot, oikealla puolella pohjoisen vuoret.

Takaisin päin kävelin luonnollisesti samaa reittiä, että en eksyisi. Otin myös kuvan talosta tien toiselta puolelta.

Talo Nanaimo Streetille. Kuvassa näkyy vain yläkerta.

Melkein taloa vastapäätä on pieni kauppa, mistä saa maitoa, sipsiä, limpparia yms. Kunnon ruuat kuulemma haetaan vähän kauempaa mutta en muista enää mistä. Pitää kysyä jos joku lähtis mun kanssa kauppaan vaikka tänään illemmalla. Ostin kuitenkin hätävaruiksi suklaakeksejä ja Spritea, jota nautinkin sitten iltapalaksi. Menin nukkumaan jo 19-20 aikoihin vedoten jetlagiin vaikka oikeasti se ehkä johtui jännityksestä. Nukahdin kuitenkin tosi nopeasti.

Heräsin ensimmäisen kerran 1.30 siihen kun oikea lantioni oli helevetin kipeä. Olin kai nukkunut koko ajan samassa asennossa. Kuulin et joku tepastelee keittiössä... Nukahdin uudestaan.
Heräsin sitten seuraavan kerran kuuden aikoihin ja päätin että nyt vois varmaan nousta ylös. Olin kuitenkin matkalla nukkunut aina välillä, joten en voinut olla niin väsynyt että olisi pitänyt nukkua kellon ympäri. Kuus on musta ihan hyvä aika herätä, joten voisin totutella itselleni tämän ajan, koska en yhtään vielä tiedä monelta työt tulevat alkamaan.

Kävin suihkussa. Nyt dataan. Ajattelin lähettää hotelliin sähköpostia että heipparallaa, olen täällä ja koska tavataan. Jos iltapäivään mennessä ei ole kuulunut vastausta, voisin soittaa. Aion tässä kyllä lähteä käymään jossain shoppailemassa, sillä bleiseri vieläkin kummittelee mielessäni.

Nanaimo House

Perillä ollaan!

Frankfurtista kone lähti hieman myöhässä eli jokus 13.40 sen 13.25 sijaan. Paikkani oli siellä peräosion tokalla rivillä, eli ympärilläni oli oikein paljon oikein ihania äidin kultamussukoita huutamassa. Ei vais, oli siinä kaks aika söpöö vauvaa, kahta en nähnyt kovin hyvin. Matkan aikana ehdin nukkua noin tunnin unia useamman kerran ja katsoin Jack Reacherin (josta puolet juonesta meni ohi taustamelun takia), Gangster Squadin (oih, Ryan Gosling) sekä puolet the Guilt Tripistä mutta väsytti ihan liikaa että olisin jaksanut katsoa Seth Rogenia ja Barbara Streisandia melkein kaksi tuntia.

Ekana eurooppalaisena lounaana (siis euroopan aikaan oleva lounas) oli vaihtoehdoissa stroganoff ja pasta milanese kanalla. Otin kanan. Jälkkärinä oli aika herkku mansikka-raparperileivos ja mautonta brie-juustoa. Jonkun pikkusnäcksin ohi nukuin, mutta ei se haitannu ku imin turkinpippureita. Ja noin 2,5h ennen laskeutumista oli aika amerikkalaisen lounaan (eli tälle ajalle lounasaika), jolloin vaihtoehtoina oli vegepasta tai riisiä ja kanaa tomaattikastikkeessa ja broccolia. Jälkkäriksi 65% suklaata oleva vanukas.

Laskeutuessa korviinkaan ei sattunut, ja pääsin aika nopeasti pois koneesta ja ensimmäiseen passintarkastukseen. Sieltä minut ohjattiin immigration officeen, josta ne käski ensin hakemaan matkatavarat. No niillä sitten kestikin. Lopulta kun sain matkalaukun ja pääsin jonottamaan, olin tietenkin jonon vika ja taakse ei tullut ketään muuta. Jonossa oli hirveesti jotain kiinalaisia ja kaikilla samanlainen valkoinen kanada-lippis ja joku international staffhouse-laukku. Nauratti. Pistin Davidille viestiä että täällä kestää hieman, joten hän odotteli minua tuloaulan viinibaarissa. Jonossa ollessa kuuntelin muille esiteltäviä kysymyksiä jotta osaisin varautua mutta ainoat kysymykset mitä multa kysyttiin oli että joko mulla on työpaikka ja kauanko aion olla. Muilta esiteltiin kaikenlaisia muitakin, esim. minkälaista työtä tulet tekemään, missä aiot asua yms.

Vuokraisäntäni David oli pistänyt viestiä että hän on se vanhempi mies siinä baarissa, jolla on sininen lyhythihainen paita päällä. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta oikein sympaatisen oloinen patu siellä oli vastassa. Matkalla kämpillä hän selitteli teistä ja reiteistä, Vancouverista ja naapurikaupungeista sekä ruokakaupoista ja hyvistä ravintoloista. Puolet meni ohi eikä ollut aavistustakaan missä ajellaan, mutta lopulta ajattiin hieman ränsistyneen oloisen talon pihaan. Tässä talossa on siis kahdessa kerroksessa asukkeja. Yläkerrassa on kuusi vuokralaista aina belgiaa ja koreaa ja vietnamia myöten (niistä se ei kertonut ihan niin paljoa) ja alakerrassa meitä on neljä, eli minä, ruotsalainen, tsekkiläinen ja aussi. Molemmissa kerroksissa on omat keittiönsä ja omat telkkarihuoneensa, mutta kuulemma kaikki sosialisoi keskenään (esim. aurinkoisina päivinä kaikki röökaa yläkerran sun deckillä ja sadepäivinä meidän oven edessä sen sun deckin alla). Kuvia yritän saada jossain vaiheessa mutta nyt en jaksa.

En oikein osaa päättää pitäiskö heittäytyä heti rajuks ja ajella skytrainilla keskustaan vai tutustua ensin paremmin lähialueisiin. Seinänaapurin ruotsalainen tuli just kotiin niin vois varmaan mennä tutustumaan...

On the Road

Hurraa Frankfurtin lentokentälle joka tarjoaa 30min ilmaista netin käyttöä per sähköpostiosoite. Nopeella laskulla laskin että multa löytyy ainakin 4 osoitetta että eiköhän sillä vähän aikaa dataa.

Ja anteeksi nyt pilkkujen puuttumisesta tässä tekstissä. Olen netissä puhelimella ja se pilkku on niin vaikeaa kaivaa esiin...

Ennen lähtöä yritin urheasti pysyä hereillä sinne kolmeen asti mutta jouduin valitettavasti ottamaan pienen välikuoleman sohvalla. Olin kuitenkin herännyt kuudelta... bussimatkan Helsinkiin horrostin ja ihmettelin välillä missä me oikein ajetaan, koska varmaankin siinä Keimolanportin kohdalla oli tapahtunu jotain radikaaleja muutoksia.

Koska Helsingissä oli reilu tunti aikaa, päätin tuhlata kaikki lompakossani olleet eurot. Ostin perinteisen turkinpippuri-matkabägin, maadoitetun usa-adapterin ja aamupalan. Aamupalaksi siis kaakao ja croissant marmelaadilla. Miten semmonen kuuluu syödä?? Revitään paloja ja dipataan marmelaadiin? Halkaistaan ja levitetään marmelaadi väliin? Sovelsin molempia tapoja mut voi luoja sitä murun määrää! Ja sitä aamupalan hintaa...

Herkullinen aamupalani. 6,90 €

Aamupalapaikkani Seasons Helsinki-Vantaalla.

Koneessa sammuin taas ennen kuin edes ilmaan päästiin ja viereinen rouva herätti minut vain aamusnacksille. Erittäin rasvainen juusto-kinkku leipä jolla on se hieno monsieur nimi mut en muista sitä ekaa sanaa. Heidi??? tilasinpa jopa colan sen kanssa SAKSAKSI, koska lento oli Lufthansan ja oon kuitenkin opiskellut kieltä sen verran että osaan sen "ein cola, bitte" sanoa. Ruuan jälkeen yritin taas nukkua mutta oikea korvani tykkää ilmoittaa ennen turvavyövalon syttymistä että nyt laskeudutaan. Jos korvani olisi sika, se olisi pitäny semmosta ääntä et joku olis luullu et sitä tapetaan.

Mutta nyt olen tosiaan Frankfurtin lentokentällä. Foursquarekin antoi 19 pistettä loggauksesta. Haahuilin hieman kun en meinannut C portteja löytää mutta löysinpäs... ja täällä ei ole mitään kauppoja. Onneks sain viime lennolla hesarin.

Lähtö rapakon taakse!

Siitä onkin jo tovi kun tänne viimeksi kirjoitin, joten päivitetään tämäkin ajan tasalle.

Lähtö lähestyy! Tarkalleen ottaen siihen on enää 9,5h että kone nousee ilmaan Helsinki-Vantaan lentokentältä, sillä lähden huomenna tiistaina 14.5 ! Lennän Helsingistä Frankfurtin kautta Vancouveriin, ja perillä olen paikallista aikaa 14.35. Pitkä päivä luvassa, mutta ennen sitä pitäisi saada vielä pakattua.

Pakkaaminen siis vaiheessa. Viime päivät olen yrittänyt shoppailla business-tyylisiä vaatteita, sillä näin minua neuvottiin pukeutumaan. Tiedättekö, kuinka hankalaa on löytää istuvaa bleiseriä?? Erittäin, koska se ei taida olla tällä hetkellä muodissa. Tyydyin siis ostamaan suorat housut, vaaleita paitoja, pari mustaa neuletta, mustan hameen sekä äiti nopeesti ompeli minulle yhden liituraitahameen. Luotan siihen, että sen melkein viikon aikana mitä minulla on aikaa tutustua kaupunkiin ennen töiden alkua, ehdin löytämään sen bleiserin ja muuta tarpeellista.

Mun pakkaaminen on kutakuinkin myös tämän näköistä.

Olisinhan toki voinut aloittaa pakkaamisen ajoissa, mutta ihan kun ikinä tekisin mitään ajoissa. Sitä paitsi täksi päiväksi piti vielä perehtyä Pirkanmaan perinneruoka ja -juomakulttuuriin sekä tehdä ravitsemispalveluiden tentti. Oikeastaan pitäisi vielä tehdä raportti kahden ravintolan viinilistoista, mutta teen sen mikäli ehdin.

Helsinki-Vantaalle aion hurauttaa Paunun bussilla, joka lähtee Tampereelta klo 3.10. On kyllä niin epäinhimillinen aika lähteä minnekään, että motivaatio pakkausta kohtaan ei ainakaan nouse.

Nyt on ainakin tulostettuna viisumipaperit valmiiksi ja passistakin otettu kopio. Rahaa on vaihdettu Kanadan dollareiksi muutaman sadan euron edestä, joten toivottavasti niillä pääsee edes alkuun. Opintolainankin pitäisi napsahtaa tilille huomenissa. Uudet piilarit on hankittu, uudet kengät venytetty ja hyvästit kavereille ja perheelle annettu.

Koitan nyt saada ton laukun pakattua, että ehdin ehkä torkkuakin pari tuntia ennen kun pitää lähteä!

Lisää tekstiä sitten perillä! :)