Täällä ei oo satanu kuukauteen. Entäs siä?

Taas on aikaa vierähtänyt. Ei kukaan no-bloggari jaksa koko aikaa päivitellä elämästään, kun pitää siitä välillä nauttiakin.

Koko viime viikon olin siis taas cateringissa. Viime vierailuni keskittyi lähinnä executive officen pyörittämiseen, eli Briellen avustamiseen joka on siis officen coordinator. Tällä kertaa oikeesti seurasin mitä catering managerit tekee. Aluks autoin auttelin normaaliin tapaan aina siellä missä pystyin ja viime vierailuni tapaan myös change logit ja uusien BEOiden printit jäi mun vastuulle. Loppuviikosta pääsin osallistumaan jopa tapaamisiin potentiaalisten asiakkaisen kanssa. Ne tuli yleensä hotelliin tutustumaan banquet-huoneisiin, jotka sopis niiden tilaisuuksiin käytettäväks, jonka jälkeen saatettiin vielä turista enemmän managerin toimistossa. Olin parissa site inspectionissa mukana, joka oli jännittävä kokemusa. Sain myös vihdoin tehtyä Delphi-trainingin joten opin miten BEOita luodaan ja muokataan. Kivaa!

Tiistaina kävin töiden jälkeen tyttöjen kanssa VAGssa. Tiistaisin 5pm jälkeen ei tarvitse maksaa mitään jos ei halua koska pääsymaksu on by donation, mutta annettiin kymppi kolmisteen. Ei olla ihan pihejä. Halusin nähdä niiden Grand Hotel-näyttelyn joka olikin ehkä koko paikan mielenkiintoisin, joka olis kyllä voinut olla mielenkiintoisempikin. Mutta oli ihan kiva. Mä en vaan ehkä tajua taidetta... tai no, kyllä mä Uffizia arvostan toisin kuin en oikein viä tiedä mitä ajattelen tosta. (ps. kuvata ei saanu muualla kuin hotellinäyttelyssä, wtf sääntö toi tommonen on?)

Maailmalla olevien hotellien kokoeroja.

Route 66:n hotelleja.

 

Tytöt tutkailee.

Tytöt pelleilee.

Keskiviikkona kokkasin itselleni ruokaa pitkästä aikaa. Kuten tavallista, tein sitä liikaa. Menin ite ajoissa nukkumaan ja jätin lapun että syökää, koska se oli vaan pastaa tomaattikastikkeella eli myös vegekämppiksille sopivaa. Oli siitä osa kadonnut aamuun mennessä.

Torstaina istuttiin vaan iltaa kämppisten kanssa, mutta meni silti taas vahingossa vähän myöhäseks. Melkein meinas väsyttää töissä, mutta onneks perjantai oli ehkä tapahtumarikkain päivä töissä, niin jaksoin sen hyvin. Perjantaina kävin myös töiden jälkeen Hanan kanssa kreikkalaisessa Stephano'sissa syömässä. Se on yksi niistä tosi suosituista ravintoloista Daviellä, ja meillä olikin hyvä ajoitus koska heti meidän perään alkoi muodostua hirvee jono (oltiin ite siellä ehkä puol kuus?). Ruoka oli halpaa ja hyvää, onneks en ottanu isompaa annosta vaikka pohdin kahden eri chicken souvlakin väliltä. Ostin myös vihdoin itselleni Van City -paidan, jota olen hinkunut jo hetken aikaa. (En ostanu sitä sieltä ravintolasta kuiteskaa)

Jonoo Stephano'siin.

Lauantaina meinasin tehdä kuudennen työpäivän, mutta koska ei päästy banquet osaston kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että minä en aio skipata päiviä cateringissa vaan kuudennesta päivästä joku rahallinen korvaus olis kiva, en sitten mennyt ollenkaan. Sen sijaan kävin syömässä brussia Hannan töissä, jonka jälkeen haettiin Bill tatuointimestasta uuden leimansa kanssa ja suunnattiin North Shorelle Caribbean Days festareille. Kierrettiin paikka mutta päädyttiin kuitenkin istumaan pubiin ja odottelemaan että Gareth pääsee töistä. Odotellessa tilattiin nachoja, joiden alta paljastui myös raaka chicken wing (onneks välissä oli tortillalätty) ja meinasin saada kilarit, mut Bill ei antanut mun aiheuttaa kohtausta. Saatiin kuitenkin nachot ilmaiseks, ihan jees.

Hannan ihana työpaikka!

Maisema Pubista. Rannassa festarit, taustalla Van.

Kuva Vanista North Shorelta.

Missattiin SeaBus ja sain
lohdutukseks jätskin.

 Illalla mentiin myös tyttöporukalla katsomaan Celebration of Lights ilotulituskilpailua, jossa vuorossa oli Iso-Britannia. Suunnattiin kulkumme English Bay Beachille, jossa oli myös varmaan kolmasosa Vancouverista paikalla.

Tää olikin niin erilainen muihin verrattuna...

Sunnuntaina menin taas brunssille Hannan töihin, koska mitään muutakaan sisältöä mun elämällä ei olis ollu. Tultiin takaisin kotiin, jossa Les ja Amelie oli visiitillä koska he olivat juuri tulleet Seattlen Dragon Boat festareilta (ja sitä ennen ne oli ollu melkein 2 viikkoo vaeltamassa). Vaihdettiin kuulumisia, kunnes pariskunta lähti kotiin porukamaan kamojaan ja mä, Hanna ja Bill lähdettiin kohti Kitsilanoa, missä Katka oli töissä. Tavattiin Kitsilano Beachilla, jossa heiteltiin frisbeetä ja amerikkalaista jalkapalloa. Olin myös fiksu ja kävin uimassa, vaikka en ollutkaan ottanu uimakamppeita mukaan (no koska kukaan muukaan ei ottanu! En ole ernu). Oltiin siellä hämärään asti, jonka jälkeen mentiin vielä irkkupubiin family dinnerille. What a fun day!

Tänään aloitin työt YEWssa. Tein iltavuoron eli pääsin näkemään heti mitä illallisaikaan tapahtuu. Tän illan piti olla rauhallinen mutta lopulta oltiin ylibuukattu ja hirvee ruuhka koko ajan. Manageri sano et ihan ku olis ollu lauantai-ilta marraskuussa. Olin hostaamassa, eli siinä ravintolan edessä ottamassa ihmisiä vastaan ja ohjaamassa pöytiin. Pääsin siis ihan saattamaan asiakkaita pöytiin eli tein muutakin kuin vain seisoin ja hymyilin (osaan sen jo aika hyvin).

Ihanaa elämää

Keskiviikkona olin room servicen private bars-puolella, eli täyttelin minibaareja ja puhdistin kahvinkeittimiä. Meillä ei kaikissa huoneissa ole valmiina keitintä, mutta semmosen saa ilmaiseksi pyydettäessä. Eikä kaikissa huoneissa ole minibaariakaan, joten vain osassa huoneissa on valmiina minibaari ja keitin. Ne on yleensä sviittejä tai muita luksushuoneita.

Ensin tsekattiin mistä minibaarillisista huoneista ihmiset on jo chekannut ulos, mistä tullaan chekkaamaan päivän aikana ja missä on asukkaita koko päivän ajan. Sitten lähdettiin kierroksele 4-28 kerroksiin. Ensin kierrettiin kerrokset ja huoneet mistä oli jo lähtenyt ihmiset pois ja tarkastettiin onko minibaari kunnossa ja pitääkö kahvivarasto täyttää. Tätä tehtiin noin puoleen päivään asti, jonka jälkeen mentiin takas toimistoon tarkistamaan tilanne joko loputkin ihmiset olis jo lähtenyt ja sitten lähdettin kiertämään huoneita jossa on vielä asukkaita yms. Näin. Helppoa, mutta aikaa vievää. Ottelin myös vähän kuvia huoneista. Ihan kivat maisemat.

Meidän pool deck ja maisemaa Vancouverista

Torstaina menin normaalisti aloittelemaan töitä room serviceen kunnes mua tultiin pyytämään apuun catering toimistoon. Lähinnä aamupalavouchereiden kanssa tarvittiin apua, mutta tein muitakin hommia, joita tein silloin kun olin cateringillä töissä. Tätä tein myös perjantaina. Perjantaina treffasin myös HJn kanssa ja sovittiin, että olen koko seuraavan viikon taas cateringissä (koska ne ei ilmeisesti pärjää ilman mua, aww) ja viimeiset 2 viikkoa YEWssa. Sitten onkin koko homma ohi. Nopeesti se aika kuluu...

Keskiviikkona töiden jälkeen treffasin Billin ja Hannan kanssa ja lähdettiin Gastowniin etsimään Hannalle työpaikkaa. Hanna jätti CV:nsä pariin paikkaan ja lopulta päädyttiin muutamille Lamplighter-pubiin. Torstaina Hanna oli käynyt tutustumispäivässä yhdessä kahvilassa Gastownissa, johon se oli eilen jättänyt CV:nsä ja treffattiin kun pääsin töistä. Koska Hanna oli saanut kyseisen työpaikan, juhlistettiin tätä ostmalla meille kotiin cupcakeja ja kukkia. Ja tietenkin muutamalla virvokkeella.

 

Perjantaina meidän piti viettää rauhallista koti-iltaa koska torstaina oli mennyt aikas myöhään, mutta Bill sai kaveriltaan Stulta viestin, että saadaan nimet listalle + ilmasia juomia koko illan jos mennään baariin missä se on töissä. Olis aika töykeetä olla käyttämättä kyseinen tarjous, joten nopeesti vaatteet vaihtoon ja Kingswaylle huitomaan takseja (en oo ennen nähny kenenkään juoksevan korttelia taksin perässä - ja silti missaavan sen. Thanks Bill). Päästiin lopulta Granvillelle ja sisään Joe's Apartmentiin. Stu oli erittäin hurmaava persoona. Se oli varmaan enemmän kännissä kuin asiakkaat. Aina kun se teki shotteja, se pisti asiakkaat ravistmaan sheikkeriä (tai jos se teki sen ite niin.. se oli aika kyseenalaista) ja se kaatoi aina pari ylimääräistä ja joi ne ite. Tai heitti ne lattialle. Eikä se pahemmin mitään alkoholeja mittaillu. Vois sanoo et niistä shoteista mitä saatiin ainakin 75% oli vodkaa. Eikä se suostunu tarjoilee siideriä, joten shoteilla mentiin. Ei kuitenkaan oltu kuin puoleen yöhön asti baarissa, jonka jälkeen otettiin taksi kotiin. Kotona jatkettiin iltaa siiderillä, nachoilla ja suklaalla. Bill yritti heittää ruokia meidä suihin, mutta jossain vaiheessa leikki meni hieman kyseenalaiseks... Onneks ignorasin tän leikin loppuosan ja Hannakin meni jo aiemmin nukkumaan.

Lauantaina nukuin myöhään enkä pitänyt mitään kiirettä aamu( ennemminkin päivä)rutiineissani. Viiden aikoihin lähdettiin Hannan kanssa keskustaan. Napattiin Brookes myös matkanvarrelta mukaan ja treffattiin Bill ja Gareth keskustassa. Suuntana oli Railtown, jossa oli Railtown Rally, jolla kerättiin varoja Albertan tulvien uhreille. Oli aika inside scene, koska ei siellä paljoa porukkaa ollut vaikka pääsymaksukin oli vapaaehtoinen. Ja porukka oli aika hipsteri-porukkaa. Mä ja Hanna ja Brookes vähän erotuttiin porukasta kun meillä ei ollu tatuointeja tai mitään muutakaan siihen suuntaan... Siellä sai juoda kaljaa pienen toimistorakennuksen katolla ja rakennuksen takana sen lastauslaiturilla soitti bändejä ja oli siellä myyntikojujakin, jossa myytiin hipsteri- ja streetweartavaraa. Sain semmosen kuvan, että juuri tuo tapahtuma oli parhaimmillaan sitä Vancouverin nuorten aikuisten sceneä. Tykkäsin.

 

Railtownista mentiin sitten Seymourin ja Penderin risteyksessä olevaan Malone'siin, jossa Hannan työkaveri on aina välillä töissä. Katka tuli suoraan töistä sinne ja saatiin ilmaisia Fireball-shotteja, mutta me lähinnä syötiin ja otettiin iisiti. Malone'sista lähdettiin vielä tsekkaamaan Broadway-Commercial Dr.n lähettyvillä oleva blockparty jotka oli kyllä tosi laimeet. Siellä oli vaan korttelin nuoret aikuset juomassa kaljaa yhden talon pihassa. Tai no oli niillä siellä oikein teltta, missä joku nobody DJ heitti settiä. Hieno tapahtuma. Oltiin ehkä 15 minuutia siellä, jätettiin Gareth sinne ja muut meni kotiin.

Yllättääkö ketään jos kerron että nukuin sunnuntainakin tosi myöhään? No ei. No mutta kerronpa silti. Nukuin myöhään. Tänään tuntui siltä, että voisin kaivata vähän omaa aikaa (what? minä?), joten hyppäsin yksikseni bussiin ja suuntasin Kitsilanoon. Ajattelin mennä syömään IHOPiin mutta en halunnutkaan pannukakkuja kun kellokin oli jo yli kolme. Suuntasin 4th Avenuelle, missä muutama viikko takaperin oli ollut se Khatsahlano-street festival. Kiertelin hipsteriputiikeissa ja ostin Pannukakulle vielä yhden paidan tuliaisiks niiden lisäks, mitkä Essi jo vei sille Suomeen. Söin päivällistä hauskassa pienessä kahvila-dinerissa, kävin Kitsilano Beachilla ja sattumalta löysin Katkan toisen työpaikan (se oli siellä silloin töissä vielä!). Sitten hyppäsin bussiin joka huristeli Kitsilanosta Downtownin kautta mun skytrain asemalle, ja tulin kotiin syömään jäätelöä iltapalaks. Tänään oli rauhallinen koti-ilta tyttöjen kanssa, koska pojat oli töissä eikä kotona yllyttämässä meitä juomaan. Finally!

Ja tässä kuva viikottaisesta Savage Love -hetkestä kun luetaan Straight-lehden seksipulmakolumnia.

Katka ja viikottainen Savage Love tuokio.

 Tässähän joutuu pian suunnittelemaan päiviään että ehtii tekemään kaiken mitä on suunnitellut tekevänsä kesän aikana. Siis kun mitään en ole saanut vielä aikaiseksi. Listalla on ainakin VAG, Science World ja Vancouver Island.

Phot pitkin pöytiä

Sunnuntai-iltana ei tapahtunut mitään erikoista.

Maanantaina olin töissä normaalisti huonepalveluissa. Vietin päivän cashierin kanssa, eli sen henkilön kanssa joka vastaa puhelimeen, välittää tilauksen servereille ja kirjaa kaikki lähetykset koneelle. Sain tehdä ite aika paljon. Pystyn suunnilleen tekeen kaikkia muita hommia, paits että puhelimeen en vastaa. Kyllä ne varmaan antais mun vastata jos haluaisin, mutta en halua. Ensinnäkään sen takia, että en tunne menuja enkä osais vastata asiakkaiden kysymyksiin, ja toiseksi sen takia että pelkään kuulostavani töykeältä kun en osaa kunnolla teititellä. Maanantai-iltapäivänä mun piti työskennellä private bar-vuorossa mutta niillä oli kova kiire, joten ne ei halunnut mua hääräämään jalkoihin. Menen sinne sitten keskiviikkona, eli vaihdoin ihanan iltavuoroni aamuvuoroon, plääh.

Maanantaina iltapäivällä hengailin Hannan kanssa kotona. Mun teki mieli meksikolaista ruokaa, joten päätin hakee sitä korttelin päässä olevasta Garethin vakiopaikasta, mutta ne onkin maanantaisin kiinni! Mulla oli ihan hirvee nälkä, joten hain vieressä olevasta Vietnamilaisesta keittöpaikasta Chicken Pho-keittoa mukaan. Siinä oli siis lientä, kanaa, nuudeleita, ituja... jotain. Kaikki oli erikseen pakattu eli mun piti yhdistää ne. Ei ehkä olis kaikkia kannattanu heittää sinne liemikulhoon kerralla, sillä liemet levis kivasti pöydälle. Yritin syödä asiallisesti chopstickeillä ja semmosella oudolla lusikalla, mut en oikeen tajunnu... Lopulta päädyin syömään kananpalat ja puolet nuudeleista, heitin liemet puskaan ja loput nuudelit ja idut kompostiin. Hieno ateria. Illalla pelattiin noppaa ja korttia kun pojat ja Katka tuli kotiin.

Tiistaina sain nukkua myyyöööhään. Menin vasta iltavuoroon, eli töissä piti olla vasta 3.30pm. En todellakaan pitänyt mitään kiirettä aamurutiineissa ja ennen töitä kävin syömässä Chipotlessa (nyt sitä meksikolaista!). Tein siis pm-vuoron. Ei se paljoa am-vuorosta eronnut, paits että pahin kiire oli 8.30pm-9.30pm välillä. Enimmäkseen juorusin cashierin kanssa ja yritin opetella ranskaa yhdeltä serveriltä. Sain syödä suklaakeksin (i-ha-na!) ja juoda toissapäivänä vanhaks menneen appelsiinimehun.

Oli outoa päästä vasta 11pm töistä, koska ulkona oli aika pimeää mutta lämmin. Kävin nappaamassa pizza slicen ennen kuin lähdin kotiin ja kotona Katka ja Hanna oli vapaapäivänään leiponu meille omenatorttua! Ja kakkua, joka me syödään vasta huomenna. Omnom.

Paluu arkeen

Seattlen reissun jälkeen piti palata normaaliin rytmiin, eli takaisin töihin. Jätin Essin oman onnensa ojaan nukkumaan sillä välin kun aloitin työt room servicessä. Olen nyt room servicessä ainakin kaksi viikkoa (eli siis tämän, joka on jo nyt mennyt ja seuraavan).

Avustan servereitä sitä mukaan kun tilauksia tulee, eli aamuisin katan kärryjä aamupalaa varten, paahdan leipää, haen keittiöstä puuroo tai muita lämpimiä ruoka Yew:n puolelta. Olen pari kertaa päässyt mukaan, kun joku server on vienyt ruuan huoneeseen asiakkaalle, mutta yleensä pysyttelen alhaalla. Room servicen tehtäviin kuuluu myös huolehtia lobby caffeesta (5.30-8 ilmaista kahvia asiakkaille) ja health clubin virvokkeista (aamuisin kahvia, loppupäivästä vesimelooni-rosmariini-jäävettä tai sitruunajäävettä), tarjota teen tai kahvinkeittomahdollisuudet huoneeseen, hakea huoneesta vanhat astiat joko asiakkaan tai housekeepingin pyynnöstä sekä valmistella asiakkaille amenity:ja. En tiedä miten suomentaisin tai taivuttaisin tuon amenity-sanan. Me siis valmistelemme ja viemme huoneeseen pienen tervetulotoivotuksen asiakkaille. Se voi olla esimerkiksi keksejä, viiniä, suklaakuorrutettuja mansikoita tai pieni syntymäpäiväleivos. Osa näistä on talon tarjoamia, osa on ostettuja palveluita. Room service manager epäili että noin 40% heidän asiakkaistaan saa amenityn. Niihin meneekin yllättävän paljon aikaa kun pitää ensin tarkistaa joko tiedetään asiakkaan huone, onko se siivottu ja tarkistettu, jonka jälkeen vasta voidaan viedä amenity huoneeseen. FSH pyrkii myös huomioimaan lapset, eli jos on lapsiperhe (voi ne lapset teinejäkin olla) tulossa, lähetetään yleensä lapsille oma amenity.

Vähän olen saanut seurata myös cashierin hommaa. Hän on siis se, joka vastaa room servicen puheluihin, ottaa tilaukset vastaan ja välittää ne servereille. Hän myös hoitaa kaikki hommat tietokoneella, eli tarkistaa onko ne huoneet siivottu yms. ameniteja varten. Tietokonehommia osaan jo vähän tehdä tämän osaston tiimoilta, mutta puheluihin en uskalla vastata. Olen päässyt osallistumaan myös muutamiin kokouksiin osaston managerin kanssa.

Maanantaina töiden jälkeen treffasin Essin keskustassa ja käytiin Cactus Club Cafessa syömässä. Olen koko tämän ajan kun oon ollu täällä hinkunut päästä CCC:een syömään joten alkoi olla viimeisiä hetkiä, jos halusin saada seuraa sinne. En muista enää, jos tehtiin maanantaina jotain... Meidän piti mennä tyttöporukalla kahville, mutta lykättiin se tiistaille.

Tiistaina töiden jälkeen näin taas Essin keskustassa ja mentiin Red Robiniin syömään. Ruuan jälkeen suunnattiin Waterfront Stationille, missä tavattiin Amelie, Brookes, Hanna ja Katka. Mentiin yhdessä The Cambie-nimiseen pubiin, joka sijaitsee Gastownissa. Istuttiin siellä tyttöporukalla ja vietettiin Essin viimeistä iltaa täällä. Tilattiin nachoja ja opin, ettei Tsekeissä ilmeisesti oo nachoja tarjolla, koska H&K oli ihan rakastuneita ruokaan (ollaankin nyt syöty niitä yhteensä 4 kertaa tällä viikolla).

Olin pyytänyt, että voisin tehdä aikaisen vuoron keskiviikkona, että pystyisin saattamaan Essin lentokentälle. Sen takia aloitinkin jo 6.30 työt, jotta pääsisin kolmelta. Essi oli päivällä käynyt ostamassa äidille viime hetken two bite browniesit ja treffattiin kun päästiin töistä. Mentiin vaan suoraan Nanaimo Houselle, napattiin Essin luggaget ja hypättiin bussiin, jolla mentiin Canada Linelle ja skytrainilla loppumatka. Kun olin päässyt Essistä eroon, menin suoraan kotiin ja suoraan nukkumaan, koska tiistai-illan takia ja ke-aamuvuoron takia yöunet oli jäänyt vähän vähäisiksi, olin siis todella väsynyt. Nukuinkin mukavat 12 tuntia torstain työvuoron alle.

Torstaina töiden jälkeen kävin vihdoin lunastamassa elämäni ensimmäisen shekin! Eli siis sen, minkä olin saanut kun olin töissä Dragon Boat Festivaleilla. Koska mulla ei ole kanadalaista pankkitiliä, mun piti mennä lunastamaan shekki juuri siihen samaan pankkiin, joka on shekin myöntänyt. Se oli jossain Chinatownissa. Ensin piti vähän etsiä, mutta löysin sen ja pankkineiti tais pitää mua vähän outona kun pyysin kopion mun shekistä muistoks. Päätin juhlistaa arkeen paluuta siideripullolla. Ei hirveen hyvä idea, koska olin perjantaina taas tooosi väsynyt töissä.

Oltiin sovittu Amelien kanssa että mennään viettämään perjantaina tyttöjen iltaa ja mentäis ihan oikein tanssimaan jonnekin. Aluks kuitenkin piti mennä alottelemaan Amelien ja Lesin kämpille, mutta eihän me sieltä loppujen lopuks minnekään päästy lähtemään. Taksilla kotiin vaan :D

Yksi kuva perjantai-illalta! Kämppiskuva! Eli kaikki alakerran asukkaat: minä, Katka, Hanna ja Bill (eli tää on se aussi).

Kämppiskuva.

Lauantaina mentiin puolenpäivän aikoihin kämppisporukalla (paits että Katka oli töissä, joten Amelie korvas sitä) Kitsilanoon Khatsahlano-festivaaleille. Khatsahlano oli street festival, joka oli yhdellä kadulla noin 10 korttelin pätkällä. Paljon kojuja, esiintymislavoja, taidetta, esiintyjiä... Sitä ei oikein pystynyt pistämään kuviksi tai edes kuvailemaan. Se olis pitänyt kokea. Oli tosi kivaa.

Yritä ny vangita festivaalitunnelmaa...

Hanna, Bill, Amelie

 

Amelien piti lähteä jossain vaiheessa kotiin pakkaamaan, koska se ja Les on lähdössä kahdeks viikoks vaeltamaan ja Bill lähti Rancidin keikalle, joten mä ja Hanna treffattiin keskustassa Katkan kanssa kun se pääsi töistä. Käytiin kaupassa, mentiin kotiin, syötiin nachoja, juotiin gigeralea ja pelattiin korttia. Fun!

Tänään mentiin tyttöjen kanssa Broadwayn ja Nanaimon kulmassa sijaitsevaan Bon's Off Broadway- nimiseen ruokapaikkaan syömään aamupalaa. Sieltä saa kellon ympäri aamupalaa ja se on HALPAA. $2,95 ja sillä saa munakasta, paahtoleipää, makkaraa/kinkkua/pekonia ja perunaa. Tosi täyttävää, eikä todellakaan oo hinnalla pilattu. Se olikin tosi suosittu paikka, koska me oltiin siellä puol 12 aikoihin ja meidän piti jonottaa pöytää melkein 40 minuutia. Saa sieltä toki muutakin ruokaa, mutta tuo aamupala on suosituin. Onneks en tilannut pannukakkua ton lisäks, koska en olis jaksanut.

Nälkäiset tytöt.

 

 Ruuan jälkeen käveltiin Broadway/Commercial Dr-skytrain asemalle ja mentiin downtowniin. Näytin tytöille hotellin ja käytiin Hollisterilla, koska Hanna oli unohtanu henksukorttinsa töihin. Mua alkoi väsyttään ihan sikana, joten mä lähdin kotiin ottamaan päikkärit kun tytöt jatkoi Chinatowniin.

Täällä mä olen nyt sit kirjoittanut blogia ja nukkunut!

Seattle

Hoidetaan tää nyt alta pois jotta voidaan keskittyä nykyhetkeen. Tämä teksti siis koskee viime viikon Seattlen reissua.

Viime viikon perjantaina (5.7) haettiin meidän hevoskärry keskustan Avis-liikkeestä. Odotteluun meni ikuisuus, mutta odotus oli sen arvoista kun alle saatiin 2013-vuosimallia oleva Chrysler 200 avoauto.

Otettiin vielä ihan piruuttamme vertailukuva Billin auton kanssa.

Ajettiin ensin takaisin Nanaimo Houselle, josta napattiin kassit mukaan ja lähdettiin ajamaan kohti USAn rajaa. Hurauteltiin highwaylla ilman kattoa tukka hulmuten (meinas tulla kylmä) White Rockille asti, josta oli enää parinkymmenen minuutin matka rajalle. Oltiin onneks muistettu tehdä ESTA:t joten jonoteltiin passintarkastusluukulle, jonka jälkeen meidän piti vielä mennä sisätiloihin esittäytyyn ja maksamaan $6 per pää Visa Waiver-maksua. Vähän rajan jälkeen pysähdyttiin syömään lounasta (päivän ensimmäistä kunnon ateriaa, koska autossa oltiin syöty vaan sipsejä) Jack in the Boxissa ja perillä Seattlessa oltiin noin seitsemän aikaan illalla.

Checkattiin itsemme sisään Monaco Seattleen ja chekattiin huone, jonka jälkeen lähdettiin käppäilemään lähistölle. Mutta ensin kuvia huoneesta:

 

Meille oltiin varattu tyylikkäät kylpytakit komeroon.

 

Kuski otti heti rennosti.

Ensiks käveltiin pari korttelia rantaan päin Waterfrontille, jossa vaan palloiltiin, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Downtownia.

Essi Waterfrontilla.

Keskustassa oli pelottavia ihmisiä, joten etsimme sitten lohtua jostain tutusta ja turvallisesta, eli the Cheesecake Factorysta.

Otettiin jälkkäriks yks Red Velvet-juustokakkupalanen mukaan, mutta ei jaksettu hotellilla syödä siitä kuin enää puolet.

Sovittiin että herätään lauantaina aikaisin. No, aikaisin meille. Eli jo ennen puoltapäivää. Päätettiin suunnata kulkumme Pioneer Squarelle ja ostaa liput Underground Tourille. Ennen sitä tosimme pistäydyimme irlantilaisessa pubissa syömässä brunssia. Koska tuo underground tour on ihan hirveän suosittu, saimme ostettua liput vasta neljän kierrokselle, eli meillä oli ainakin 1,5h aikaa kulutettavana ennen sitä. Pyörittiin lähistöllä ja hengailtiin Pioneer Squarella.

Underground Tourin opas höpöttämässä.

 

Kaikenlaista rojua jätettiin lojumaan
maanalaisiin käytäviin 1800-luvulla.

 

Underground Tourin jälkeen käveltiin nopeesti tsekkaamaan Pike Market ja haettiin juomat ihka ensimmäisestä Starbucksista.

 Suunnattiin Downtowniin ja kierrettiin nopeesti Macy's, ennen kuin hypättiin Monorailiin ja saavuttiin Space Needlen juurelle. Oltiin tähdätty meidän meno iltaan, koska 7pm jälkeen ylösmeno on halvempaa kuin päivällä. Ei todellakaan oltu ainoat turistit, vaan meidän lippujen nousuaika oli vasta yhdeksältä, joten kierreltiin lähistöllä ja kirjoteltiin postikortteja. Tai siis minä istuin nurmikolla kirjottamassa kortteja kun Essi meni valokuvaamaan Space Needlen vieressä olevaa uutistoimitusrakennusta, jota käytetään Greyn Anatomiassa sairaalan ulkokuvauksissa.

Maisemat ylhäällä oli aikas jees, mutta eipä siellä sen enempää nähtävää ollut kuin Näsinneulassa, joten lähdettiin parin kierroksen jälkeen takaisin alas ja kohti hotellia.

Käytiin vielä illalla hotellin ravintolassa Sazeracissa syömässä.

Sunnuntaina tsekkailtiin itsemme ulos hieman ennen puoltapäivää. Ajeltiin ensin vähän paremmissa neighbourhoodeissa, esim. Queen Annessa, mistä oli tosi kivat maisemat keskustaan...

... ja Washington University Districtillä. Kelpais käydä siellä koulua.

Sitten suuntasimmekin kulkumme Seattle Premium Outletteihin, jossa menikin mukavasti ainakin 4 tuntia. Ostin itselleni kahdet uudet Converset, koska ne oli halvat, Essikin osti ittelleen ja meidän serkulle yhdet.

Köröteltiin takaisin Vancouveriin ja kotona oltiin kuuden pintaan. Käytiin vielä sunnuntai-iltana Boston Pizzassa syömässä (tosin kumpikaan ei edes syönyt pizzaa).

Tässä vielä pari roadtrip kuvaa.