Ei farkkuja aurinkoisina päivinä.

Voi, miten te ootte oikein pärjänny kun oon kirjottanu viimeks torstaina!? Kommenttien lukumäärän perusteella ikävä on ollut.

Perjantaina ja lauantaina olikin hieman isompaa kekkeriä taas töissä, joten siinähän pääsi ihan hommiin. Autoin pöytien järjestelyssä, kattamisessa ja pöytien siivoamisessa ja kannoin jopa isoja tarjottimiakin. Yhdessä tilaisuudessa Shannon, joka toimi sinä päivänä kapteenina, käski mun leikkiä kapteenia ja kehottaa asiakkaita siirtymään baarin puolelta pöytiin, jotta voitiin aloittaa lounaan tarjoaminen. Iiks. Jouduin siis ihan puhumaan tuntemattomille. Lauantainakin jouduin välillä leikkimään kapteenia kun Shannon oli tosi kiireinen enkä ikinä löytänyt sitä, joten jotkut uudemmat tarjoilijat kysyi sitten multa mitä/miten kuuluu tehdä. Perjantaina kävin myöskin hj:n juttusilla, sillä hän halusi kuulla miten mulla on mennyt. Samalla myös mulle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä jo nyt banquetin puolelta catering-tiimiin toimiston puolelle. Olis se joka tapauksessa tullut vastaan jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä heillä on paljon hommia, joten he siis tarvitsevat apua. Catering-puolen manageri selitti mulle, että homma, mitä mulle tarjotaan, voitais käsittää ylennyksenä, jos sitä tarjottais jollekin semmoiselle henkilölle, joka on ollut talossa jo jonkin aikaa. Ensin kuitenkin pitää katsoa mitä osaan ja mitkä ovat mun vahvuudet. Näihin kuvioihin siis siirryn ensi keskiviikkona, joten siitä sitten myöhemmin. Catering-kuvioiden takia sain alkuviikon vapaata, ja seuraavan kerran on töitä vasta keskiviikkona. Olen keskiviikosta perjantaihin cateringillä, ja viikonlopun taas banquetissa. Joten nyt on 3 päivää vapaata peräkkäin! OMG, en tiä mitä teen tällä kaikella ajalla, kun en keksi edes iltapäiviks tekemistä. Onneks päätin kuitenkin eilen juhlistaa minilomaani siiderillä ja pizzalla Garethin kanssa meidän terassilla.

Olin jo aiemmin päättänyt, että seuraavana aurinkoisena päivänä lähden käymään Stanley Parkissa. Sunnuntaiksi olikin luvattu aurinkoa, eikä pilviä näkynyt taivaalla yhtään! Herättyäni (ja loppupizzan syötyäni) hyppäsin bussiin, joka ajaa meidän nurkan takaa suoraan Stanley Parkiin. Helppoa. Varustin itseni vesipullolla ja Hershey'sin Cookies'n'Creme-suklaalla.

Tässä vaiheessa varoitus, että luvassa on paljon kuvia.

Enpä tietenkään ollut ainoa, kenellä oli Stanley Park mielessä, sillä sinne kesti körötellä melkein tunnin. No, olihan matkakin pitkä, mutta Downtownin jälkeen kun alettiin lähestyä Stanley Parkia, oli kyllä ruuhkia, jotka ei meinannu vetää millään. Päätinkin sitten hypätä pois ennen päättäriä ja kävellä rantaa pitkin ja nauttia auringosta. Muuta suunnitelmaa mulla ei ollut, kuin että toteemipaaluista pitää ottaa kuva tai kaksi. Ensin löysin kikkarin, josta ostin Oreo-jäätelön ja nappasin kartan mukaani, jotta tietäisin minne päin lähden. Tosin, enpä ikinä kummonen suunnistaja oo ollu, joten lähdin asenteella "jonnekin tonnepäin". Ensiksi tsekkasin jääkarhujen hylätyn kodin (siis siinä on Vancouver Aquarium vieressä), ja lähdin sitten seikkailemaan.

Hei vaan, siellä näkyy Downtown.

Ison oravan koti.

Siis vitsi mikä taidekuva!

Löysin paalut. En kehdannut pyytää ketään ottamaan musta kuvaa niiden edessä. Olis ollu eri asia jos olisin ollut jonkun kanssa liikenteessä ni sit olisin luultavasti tunkenut kaikkiin kuviin.

Toteemit rivissä.

Ai katos, pääsin sittenkin kuvaan.

Siellä on nokkaa joka lähtöön.

Matkalla toteemeille kävelin Vancouver Aquariumin ohitse ja mietin pitäiskö käydä. En sitten käynyt. Toteemipaaluilta palattua päädyin taas Aquariumille ja mietin uudestaan. No en mennyt vieläkään. Ehkä joskus toiste. Sen sijaan nappasin oikein nätin maisemakuvan.

Tuijottelin karttaa ja yritin keksiä seuraavaa kohdetta. Kartaan oli merkitty ruusutarha. Sinne siis.

Palmu on eksoottinen kasvi ja sen tavattuaan,
pitää aina ottaa siitä valokuva.

Öö oliko siinä kartassa sittenkin vain kirjoitusvirhe?

Löysinpäs!

Ei tainnu ruusuilla ihan olla vielä kukinta-aika, sillä pari kukkaa löysin ja loput oli nuppuja jos niitäkään. Enemmän naureskelin nimille.

Ruusujen jälkeen kehittelin reitin kohti downtownia. Päätin tsekata Lost-laguunin, kävellä rantaa pitkin nähdäkseni missä on biitsit ja siitä sitten keskustaan.

Nättiä!

Ja toiseen suuntaan!

Lintuja oli joka lähtöön.

Niin myös bongareita.

Urbaania liikkumista.

Voi se kömpi puskasta!

Matkalla laguunilta Second Beachille puskasta kömpi pesukarhu. Aina kun sain otettua kuvan sen perseestä, se pysähtyi ja kääntyi silleen että saisin otettua kuvan koko eläimestä, mutta aina kun ehdin painamaan kuvausnäppäintä niin se oli jo kääntänyt peppunsa mua kohti. Aaargh!

Rannalla olikin tungosta. Täällä on ilmeisesti tapana raahata kokonainen grilli mukaansa rannalle jotta voidaan käristää possua koko kaveriporukalle. Siinä alkoi itseenikin jo hieman hiukoa, eli ostin juustohampparin rantakikkarilta.

Kuva hämää, koska kaikki oli nurtsilla, ei hiekalla.

Kävelin rantaa pitkin Second Beachilta English Bay Beachille, joka olikin vähän isompi ja sielläkin populaa riitti. Aika outoa, että kaupungissa, missä en tunne melkein ketään reagoin kuitenkin huutoon "Anna, hi!". Se oli banquetin yksi kapteeneista Marc, joka vietti aurinkopäivää rannalla. En meinannu tunnistaa, koska sillä oli korvakorut korvissa eikä sillä ollu pukua! (Tässä esimerkki vuodenaikojen konservatiivisuudesta, eli miehillä ei sallita korvakoruja.) Jatkoin vielä matkaani inukshukille, jonka jälkeen lähdin urbaaniviidakkoon etsimään tutun kuuloisia katujen nimiä, että löytäisin kotiin.

Inukshuk.

Inukshuk ilman pipopäistä pissistä.

Puisto ja meri.

Löysin lopulta Davie Streetin, ja tajusin vasta nyt että sehän on iloisten ihmisten kehto. Sieltä myöskin löytyy ilmeisesti aika monta todella hyvää ravintolaa, koska niihin oikein jonotettiin sisälle. Ostin 7-11:stä pahan mehujään, jonka jämät annoin jollekin pulsulle, joka meinas tulla jutteleen mulle. (Note to self: ei enää ikinä mitään, missä on kirsikkaa.) Käväisin myöskin aasialaisessa ruokakaupassa ostamatta mitään aasialaista. Halusin vain salaattia leipäni päälle ja jokainen myyjä yritti tyrkyttää mulle 2 nippua salaattia, koska ne sai samalla hinnalla kuin yhden, mutta mitä minä tekisin kahdella kun yksikin oli iso ja tuskin sitäkään kerkeän syömään kokonaan ennen kuin se pahastuu.

Ai niin. Kämppisvaihdoksia. Eilen kun tulin kotiin, tsekkiläinen Robert oli muuttanut pois. Se ei kestänyt hiiriä. Kummallinen mies. Eilen kuitenkin joku kanadalainen tyttö kävi katsomassa Sandran huonetta ja se on nyt ilmeisesti tänään muuttanut tänne. En ole kyllä vielä nähnyt sitä, paitsi ohimennen silloin huonenäyttelyssä. Vaikutti vähän hissukalta. Toivottavasti sitä ei häiritse meidän alakertalaisten bileet (yläkerrassa asuu yks toinen kanadalainen tyttö joka on tosi tiukkis eikä anna pitää bileitä ylhäällä).

Pohdin tässä nyt, että pitäiskö lähteä vaikkapa tiistaina käymään Whistlerissä. Pitäiskö?