Go for Anna

Sunnuntaina oli toinen päivä festareita. Les oli käskenyt mut tuleen paikalle sitten kun pystyn ja olinkin jo kuuden jälkeen liikenteessä (oli tähtäämässä 6.30 töihin), mutta meidän SkyTrain asema oli kiinni! Olin kyllä illalla kattonu aikatauluja ja ihmetellyt vähän että voiko ne pitää paikkaansa, mutta päätin ottaa riskin. Ei olis kannattanu. Myöhästyin myöskin kahdella minuutilla 7-bussista enkä jaksanut enää lähteä kävelemään kodin suuntaan, josta olis mennyt 19 (olis kannattanu vaan mennä sillä), joten venailin sitten 40 minuutia bussia. Töihin pääsin lopulta 7.20, vaikka olisin halunnut olla siellä tuntia aiemmin.

Moro mursuille! Copy that.

 Sama homma jatkui kuin eilen. Ihan niin kiire ei ollut kuin eilen, koska osa vendoreista oli jättäny tavaroitansa kojuihin niin ihan kaikkea ei tarvinnut raahata. Eli ajelin taas golfkärryllä pitkin Olympic Villagea ja auttelin aina siellä missä tarvittiin apua. Yhdessä kohtaa piti laajentaa BeerGardenia, mutta nää melkein hätisti mut pois sieltä koska olin tyttö! Kimpaannuin. Päivällä meinas alkaa satamaankin pariin otteeseen, mutta ei kuitenkaan kunnolla. Mut sillon piti pystytellä lisää telttoja BeerGardeniin, joka on siis sitä hommaa mitä mun "raavaat" kämppikset tekee työksensä, mutta nyt se lankes mulle, Drewlle ja Ginnylle (Ginny oli mua lyhyempi, Drew ehkä saman pituinen.. meni loistavasti).

Koska meidän kuljetuskärryihin mahtuu kerrallaan istumaan vain kaksi, piti välillä matkustaa takalavalla, mutta se tehtiin tyylillä.

Takana Manuel ja Gabriel ja kalja-alueen aidat.

Mun piti päästä töistä kolmen jälkeen, mutta Les sanoi että he saattavat tarvita apua vielä myöhemmin purussa, mutta ketään ei pakoteta jäämään. Mä ja Ginny kuitenkin jäätiin ja lopulta Ginny teki 13h töitä, mä 12h. Vähän ristiriitaisin tuntein leimasin itteni ulos, koska olisin halunnu jäädä kun mulla oli oikeesti kivaa ja jengi oli tosi mukavaa.

Kiertelin vielä alueella, koska Bill oli antanu mulle sen ylimääräiset DragonDollarit (toimi siellä ainoana maksuvälineenä $1=1DD), kun se epäili ettei ite enää ehdi sinne. Päätin sitten mennä syömään fijiläistä ruokaa, koska ruokakojun pitäjät oli tosi mukavia ja oltiin auteltu niitä pitkin päivää. Kun tulin siihen niiden kojulle "siviileissä" se mies oli heti "I've been waiting for you!" ja sain curry-ruuan kaupanpäälliseks vielä perinteistä jälkiruokaa, eli sweet rice, joka oli vähän kuin meidän riisipuuro, mutta mausteisempaa.

Tuli ähky.

Ehkä vielä törmään niiden kanssa, koska täällä on syyskuun puoleen väliin asti joka sunnuntai Food Cart Festival Olympic Villagen lähellä. Voiskin viedä Essin sinne heti ens sunnuntaina.

Illalla kilpailijat kokoili käytetyistä oluttuopeista pyramideja ja katsoin että nyt on aika mennä kotiin ja nukkumaan, koska olin kuitenkin herännyt tooosi aikaisin aamulla ja huomenna olis oikeitakin töitä luvassa.

Aamulla herätessäni löysin ison mustelman lantiosta ja vasen ranne ei taipunut ilman kipuja. Huomas selkeesti tehneensä kerrankin jotain fyysistä työtä. Mutta vaikka kuinka kivaa olis ollu jatkaa festarihommia, tänään piti palata sorvin (tietokoneen) ääreen FSH:lle. Päivä menikin normaalisti ja aika rientää kun on tekemistä. Pari viikkoa vielä catering-tiimissä, jonka jälkeen joko huonepalveluihin tai YEW-ravintolaan.

Töiden jälkeen päätin repäistä ja lähteä bussilla kotiin normaalin SkyTrainin sijaan, joten hyppäsin bussiin nro. 19 joka kulkee siis Stanley Parkin ja Metrotownin väliä ja menee ihan mun nurkan takaa. Se ajoi ensin Chinatownin läpi ja olin ihan et woooow pitää tulla tänne uudestaan, kun en tienny et siellä oli hieno portti ja kaikkee. Jäin pois jo Kingswayn ja Broadwayn risteyksessä, koska siellä oli pieni ostari (siis hyvin pieni) ja ruokakauppa. En ees muista millon viimeks oon käyny ruokakaupassa...  Päädyin ostamaan peruskorkkarit töihin ja ballerinat, sekä villiinnyin ruokakaupassa niin että purkki- ja einesruuan sijaan ostin ihan ainekset kunnon ateriaan joka pitää itse tehdä! Omg, siitä on jo hetki aikaa kun oon tehnyt muuta kuin pastaa tomaattikastikkeella...

Tajusin tänään että olen päässyt siihen vaiheeseen kun en kaipaa enää Fazerin Sinistä ja uskallan tehdä itse kontaktia paikallisiin ja hankkia jopa ystäviä. Kohta 3kk tuntuu liian lyhyeltä ajalta täällä.. (Multa kysytään noin 3 kertaa päivässä mistä tuun, koska mun aksentti on hauska. Ilmeisesti tää aksentti voimistuu vaan kun puhun enemmän englantia.) Mutta pitää vakavasti harkita jos tuun ens vuonnakin töihin DB-festareille! Koska porduction-tiimin vetäjät olis jo nyt halunnu mun yhteystiedot et pyytää mukaan tuleville keikoille, mut ei taida sopia mun suunnitelmiin.. :( Pitää ettiä omat productionit Suomesta.